Oli elämäni ensimmäinen CMX:n keikka, jolloin en laulanut yhdenkään biisin mukana – en edes Vallat ja Väet -biisin aikana, joka on sentään thö biisi mulle. Oli aika-ajoin ahdistunut ja haikea olotila koko keikan aikana ja pari kertaa piti purra huulta, ettei olisi tullut itku. Oli jotenkin liikaa koko tilanne. Varsinkin kun keskittyi liikaa biisien sanoihin. Suojelusperkeleen kohdalla oli ehkä vaikeinta koko keikan aikana.
Fiiliksiä ei parantanut se, että porteilla ilmoitettiin ettei järkkärikameralla saa ottaa valokuvia – edes omaan käyttöön. Mulla oli pokkarikamerasta loppunut akku, jonka takia otin sitten järkkärin mukaan. Vitutti kyllä ihan helvetisti, että jollain CMX:n keikalla ei saisi ottaa kuvia muka. Oon käynyt monella kymmenellä keikalla ja sit jossain helvetin Espoossa kielletään valokuvaaminen. Kun mulla ei kuitenkaan ole tuossa järkkärissä mitään erikoishienoja linssejä, eikä tuolla objektilla olisi saanut yhtään sen parempia kuvia kuin jollain uudella digikameralla Noh, mut samat säännöt kaikille, kai se silti saa vituttaa…
Nyt kun menisin nukkumaan saisin nukkua yhdeksän tuntia ja sit alkaa kiirus valmistautua Tallinnanreissua varten. Polvet ja nilkka edelleen hajalla, pitää pyytää porukoita roudaa mua ostoskärryillä maihin ni ei tartte kärvistellä kivun kanssa. Tai sit vedän vaan niin järkyttävän humalan, ettei tunne kipua :-p (juuen vedä)