Muutamana päivänä lehtien otsikoissa on lukenut vanhempien alkoholinkäytöstä lasten nähden ja siitä, että suurin osa lapsista kokee aikuisen humalatilan negatiivisena asiana.
(http://www.iltalehti.fi/uutiset/200704115972721_uu.shtml)
En näe mitään hyvää siinä, että vanhemmat ovat kännissä lastensa nähden. Oli käytös sitten hilpeätä tai aggressiivista, niin mun mielestä ei tee hyvää lapsen psyykkeelle nähdä vanhempia kännissä. Millainen esikuva lapsilleen on humalainen isä tai äiti? Ei mielestäni kovin hyvä.
Sen vielä ymmärrän, että vanhemmat juovat siideriä/olutta/viiniä sivistyneesti lasten nähden ja antavat vanhemmille lapsillekin mahdollisuuden maistella näitä juomia. Mutta omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, etten itse lapsena olisi halunnut koskaan nähdä omia vanhempiani jurrissa, tai no äitiä en ole vielä tähän päivään mennessäkään nähnyt humalassa. Isäni oli/on jossain määrin alkoholisti. Eikä ollut kiva katsella, kun äiti kärsi siitä, ettei isä ollut juuri koskaan kotona ja kun iskä tuli illalla kotia oli hän usein kännissä. Sitten kun äiti ”mäkätti” isälle alkoholin käytöstä siitä syntyi riitoja. Ei ollut kiva pelkää äitin puolesta, kun isä alkoi riehumaan. Heittelemään lautasia lattialle ja riehtomaan äitiä. Eikä ollut mukavaa itkeä omassa huoneessa ja rukoilla, ettei isä satuttaisi äitiä. Nuo hetket olivat pelottavia alaikäiselle lapselle.
Oma suhtautuminen alkoholiin on hieman kieronlainen. Toki osaan ottaa vain muutaman siiderin, mutta jos olen viihteellä niin sitten juodaan humalatila, jos juodaan ollenkaan. Tosin humalahakuinen juominen johtuu yleensä vain siitä, etten kehtaa mennä tanssimaan selvinpäin ja baarissa on aika tylsää, jos ei viihdy tanssilattialla. Kahdesti olen vetänyt liikaa viinaa, silloin juo liikaa, jos sammuu. Jos joskus lapsia siunaantuisi, en haluaisi heidän näkevän minua tai isäänsä humalassa.
En myöskään tajua sitä ideaa, miksi ihmiset kittaavat joka päivä jotain alkoholipitoista juomaa.
Itselleni alkoholi on aika suuri peikko, en ole absolutisti, mutta en kyllä mielestäni omaa alkoholiongelmaakaan. Jos ei sitten huonoa viinapäätä lasketa mukaan. Mulle ei tuota minkäänlaisia ongelmia olla ilman viinaa kuukausia. En varmastikaan ole ollut kuin muutamia kymmeniä kertoja kännissä/hiprakassa koko elämäni aikana. Ekat kännitkin join vasta 18-vuotiaana.
Kyllä se vain niin on, että alkoholi ottaa ihmisestä otteen huomaamatta.
Lapsuuden aikaisen ystäväni isä veti olutta (bilsneriä) joka päivä korin verran, hänen piti korkata jo kotimatkalla olutpullo. En vielä tänä päivänään ymmärrä, miten tuon miehen vaimo ei lähtenyt tuosta suhteesta pois. Ehkä se on vain se ikäluokka, jotka sinnittelevät viimeiseen asti lapsien vuoksi huonossa parisuhteessa, ja kun viimeinen lapsi on lentänyt pesästään pois, ovat he jo sen ikäisiä että ajattelevat että heidän pitää tyytyä siihen mitä heillä on.