Tulin hetki sitten kotia ja ajattelin, että voisi pitkästä aikaa käydä ihan rehellisellä pitkällä kävelylenkillä.
Puin ylleni lenkkivaatteet. Laitoin hiukset ponihännälle, lippiksen päähän. Laitoin kännykän pikkuruiseen kantolaukkuunsa. Laitoin avainnauhan kaulalleni, viritin mp3-soittimeen lenkkeilymusaa, otin roskapussin mukaani, että voisin heittää sen ohimenomatkalla jätehuoneeseen. Laitoin kenkulit jalkaan ja lähdin ulos.
Katselin taivaalle, että siellä on aika tummia pilviä, mietin josko noi ei ihan heti rupeaisi vuotamaan, niin pääsen treenaamaan kuinka nopeasti juoksen kotia siinä vaiheessa kun iskee ukonilma ja kaatosade. Heitin roskapussin roskiin ja suuntasin nokkani kohti lenkkipolkua. Vastaani ajoi polkupyörällä vanhempi pariskunta. Tämä herra tokaisi minun kohdallani ”jaaha” ja siinä vaiheessa tajusin itse, että se rupesi sataa vettä. Ei muuta kuin seuraavasta vasemmalle ja pihan läpi takaisin kotia. Sisälle lämpimään.
Sen kerran kun saa inspiraation lähteä lenkille, niin siellä rupee sataa vettä. Tää on ihan hanurista.