illalla alkoi vituttamaan…
Mua ahdistaa tällä hetkellä kaikki mihin liittyy sana parisuhde. Mua ärsyttää kun ihmiset tivaa multa, seurustelenko mä ja kun vastaan että en, niin seuraava kysymys on miksi en. Sitten kun vastaan siihen, että sen takia kun miehet on perseestä, saan jäädä rauhaan. Eikö mulla ole oikeutta olla aikuisiällä kerrankin hieman pitempään sinkkuna, jos en koe tarvetta lähteä etsimällä etsimään elämäni rakkautta. Tai jos tapailee jotain muuten vain, niin tarvitseeko sitä heti alkaa seurustelemaan vakavissaan.
Mikä siinä on outoa, jos ei seurustele? Onko väärin elää siten, ettei etsi mitään kun tietää ettei sillä tavalla kuitenkaan mitään löydä, tai jos löytääkin niin se löytö paljastuu joksikin vitun idiootiksi. Jos ei heti, niin viimeistään muutaman kuukauden kuluttua tai jos oikein huono tuuri käy (kuten itselläni nyt kahdesti melkein peräkkäin) niin vasta useamman kuukauden kuluttua. Sitten tajuaa taas tuhlanneen paskaan ison siivun elämästään.
Jos tulee suhteen alussa sellainen epäilys, että tässä mättää nyt jokin ja jos ei osaa muotoilla tuota tunnetta sanoiksi, niin miksi sitä lähtee elättelemään että joo, kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu kunhan vähän vielä odotan ja yritän. Ja jos lähtee suhteesta pois, niin ei sitten yritä leikkiä mitään kaveriakaan. Varsinkaan, jos toisella on jotain fiilareita sua kohtaan.
Olin muutaman vuoden tällaisessa suhteessa, tuosta suhteesta on jo vuosia aikaa mutta silti tuo ihminen onnistui aiheuttaa mulle helvetillisen vitutuksen. Yritin olla tuon ihmisen kanssa monesti yhdessä, homma ei vaan toiminut ja silti yritin. En todellakaan tajua miten typerä mun pitää olla, mutta ilmeisesti melko typerä, koska olen kahdesti tähän sortunut. Lopulta ajattelin, että no yritetään sitten olla edes kavereita.
Ei olla parin vuoden aikana kauheasti nähty tämän yhden tapauksen kanssa, ollaan eletty omia elämiä ja välillä viestitelty. Nähtiin tämän vuoden puolella muutaman kerran ja sitten sovittiin, että menen katsomaan hänen luokseen elokuvaa.
Olin valvonut tuolloin jotakuinkin reilun vuorokauden putkeen, joten sammahdin eksäni sohvalle ja lopulta menin nukkumaan hänen sänkyynsä, koska en vain yksinkertaisesti jaksanut liikuttaa evääni sen enempää tai nukkua sohvalla. Herään yöllä siihen, että tämä idiootti räpeltää mun toosaa sormellaan. Nukuin pikkarit ja paita päällä. En jotenkin tuossa hetkessä ja unensekaisessa olotilassa tajunnut tätä tilannetta, räppäsin ukon kättä ja käänsin kylkeä.
Tämä eksäni tietää, että puhun ja teen asioita unissani ja sitten se alkaa räpeltää mun toosaa kun nukun, vaikka tasan tietää etten halua sen koskevan mun sukupuolielimiin. Otin asian puheeksi vasta myöhemmin, koska tajusin itsekin tuon asian vähän jälkijunassa. Ukon selitys oli ”no kun mä luulin, että tuo oli sulle ok” Joo, vittu luulo ei ole tunnetusti tiedon väärti. Olen aivan helvetin vihainen tuosta asiasta. Ja sitten se suuttui mulle siitä, kun mä koin että tuo tempaus lähenteli jotakuinkin raiskausta/hyväksikäyttöä.
Ja sitten ihmetellään, kun naisille tulee antipatioita miehiä kohtaan. Vittu vähemmästäkin. Saatanan hyväksikäyttävät idiootit. Toivottavasti kaikki tällaiset idioottitapaukset saa spitaalin ja kikkelit tippuu pois.
Sitä päivää odotellessa…
Ah, ihanaa teiniangstia:)
No en mä kaikkia miehiä vihaa, on siellä varmaan (toivottavasti) jotain järkeviäkin tapauksia. Tämän hetkisessä mieletilassa koen vain antipatiaa muutamia kolmijalkaisia kohtaan. Ja loppuja ignoraan parhaan taitoni mukaan, ainakin heitä joiden kanssa en tule enemmän kuin hyvin juttuun.