En ole saanut pariin viikkoon kiukkuraivokohtauksia. Tämä on jo edistystä. Vielä kun saisi tämän muun inhottavan olon pois.
Ahdistaa, kun on sellainen outo aavistus kokoajan asioista, että miten ne tulee menemään, koska olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa itse aiemmin. Tosin eri roolissa. Ei ole mukava tietää, mitä toisen mielessä liikkuu, kun tietää itse mitä itsellä liikkui kun olin aikoinaan hänen roolissaan ja ne ajatukset eivät olleet positiivisia. Eivät ne kyllä tällä hetkellä ole mullakaan positiivisia, mutta uskoisin että tämän hetkisen tilanteen saan hoidettua paremmin, kuin mitä se hoidettiin silloin, kun itse olin siinä toisen henkilön roolissa.
Miksi helvetissä elämän pitää olla näin helvetin monimutkaista.