En tajua miten mua jännitti tämän päiväinen hammaslääkärissä käyminen ihan älyttömän paljon. Meni aamulla vatsakin ihan sekaisin ja kun odottelin vuoroani odotushuoneessa, sydän pyrki rinnasta ulos ja rupesi ihan ahdistamaan. Olin varma, että pyörryn ennen kuin pääsen sanomaan AAaaAAAaaaa. Vaan en pyörtynyt. Yksi reikä löytyi ja se paikataan toukokuussa.
Viisaudenhampaita ei vieläkään poisteta, kun eivät vaivaa, joten joudun vielä odottamaan tätä operaatiota. Rupeaa vatsassa vellomaan jo pelkkä ajatuskin siitä leikkauksesta. Yhyy, haluan sen tehtävän nukutuksessa. Tai vähintäänkin ilokaasua impaten.
Mutta ei mitään huonoa ilman jotain hyvääkin, tänään ei oo VielÄ koskenut jalkoihin, vaikka olen aika reippaasti joutunut kävelemäänkin. Näinköhän vain olisi, että reilun kuukauden tuo kipu jaksoi purra mua jaloista ja nyt luovutti. *Koputtaa puuta*