Kotimatkallani päätin testata pääni, sekä muiden luideni kuntoa. Pyöräilykypärähän ei tietenkään ollut päässä – luonnollisesti!
Ajoin normaalia reittiä ja olin jo loppusuoralla, kun huomasin kahden jo parhaat päivänsä nähneet bimboblondit ottavan penkillä aurinkoa. Joo, kivaahan se varmasti on, mutta tämä penkki oli laitettu mun ajoreitille. Meinasin alkaa mussuttamaan, mutten tohtinut, vaan kiersin penkin nurmikon kautta. Kiva idea joo, mutta kun siinä oli sitten sellainen hervoton monttu pitkän heinän keskellä – ei muuta kuin rengas kuoppaan ja perkele voltin kera alas. Ihme kyllä, ettei tullut kuin pieniä ruhjeita käsiin ja jalkoihin.
Nämä naiset paljastuivat virolaisiksi ja he siinä kauhistelivat. Nousin vaikeimman kautta ylös maasta (kömmin stongan ylitse, koska olin jumissa fillarin ja penkin välissä lisäksi reppu oli jäänyt narusta jonnekin jumiin) ja katsoin neitejä pahasti ja totesin ”Se penkki ei muuten ollut siinä aamulla, että ettekö viittis vetää sitä pois siitä kulkureitiltä. Tästä kulkee paljon fillareita ja kävelijöitä ja en halua, että joku taittaa niskansa, kun se oli melko lähellä äsken mulla!!” En tiiä ymmärsivätkö he mitään, mutta näytin käsimerkein heille vielä suunnan ja sanoin että viekää se penkki tuonne päin.
Sitten pyyhin kivet pois jaloistani ja jatkoin matkaa.