Ajattelin tuossa päräyttää ruokakauppaan ja ostaa itselleni uuden kalenterin ensivuodelle ja mehukeittoja ravinnoksi. Kuume oli mukavasti laskenut ja olo oli kurkkukipua lukuunottamatta ihan ok… Kunnes pääsin kauppaan.
Ei tarvinnut kovin pitkään kaupassa pyöriä, kun alkoi tulee huono ja heikko olo. Lähdin hetkeksi pihalle haukkaa happea, hain limpparia ja istuin hetken aikaa bussipysäkillä olevalla penkillä ja ei muuta kuin uusi yritys.
Tällä kertaa sain napattua ostoskoriini kalenterin sekä mehukeitot ja olin kassallakin jo seuraavana maksuvuorossa. Iski uusi heikotuskohtaus ja ei muuta kuin hetkeksi taas lepäilee, tällä kertaa menin kauppaan istumaan jollekin pahvipaketin päälle ja keräilin voimia ja sain outoja katseita vanhuksilta – ihmiset varmaan ajatteli että olen krapulassa kun hikoilin ja tärisin kuin pieni porsas, tukka pystyssä, naama valkoisena, huokailin syvään ja pidin päätä käsiini nojattuna alaspäin. Kolmannella kerralla vasta selviydyin kassasta junalle, vaikka ei kyllä ollut tuolloinkaan kaukana että olisi pitänyt mennä hetkeksi taas istuskelee ja keräilee voimia. Ei kyllä tartte mennä lähipäivinä uudelleen ulos, sen verran inhottava kokemus.
Lähde tässä nyt sitten käymään jossain lääkärissä, jonne on pitempi kävelymatka kuin multa junalle ja junalta kaupalle. Tajuhan siinä lähtee.