Kävin äsken hakemassa hieman huikopalaa työpaikan lähellä olevasta leipomosta. Kun tajusin, että leipomon terassi on täynnä remonttivaatteisiin pukeutuneita miehiä, teki mieli kääntyä takaisin töihin. Mulle tulee aina tosi kiusallinen fiilis, jos pitää kävellä suuren ihmismäärän ohitse. Silloin varsinkin, jos olen pukeutunut liian paljastavaan/ihonmyötäiseen asuun. Niin kuin nyt olin. Muutaman kerran kyllä mielessäni kirosin, etten ottanut kangastakkia mukaan reppuun kun aamulla lähdin fillaroimaan. Se olisi vain ollut niin hyvä piilopaikka, kääriytyä takin uumeniin.
En ole koskaan, korostan sanaa koskaan, nauttinut siitä että mua tuijotetaan. Olen aina tullut siitä vaivautuneeksi, ja tulen varmasti aina tulemaan. Muutaman kerran olen jopa nolannut itseni asian tiimoilta, kun olen mennyt kysymään tuijottajalta, mitä se mulkkaa ja olen saanut vastaukseksi-sä olet vaan niin kaunis.
Miten ihminen osaakin olla näin skeptinen ja negatiivinen oman ulkonäkönsä suhteen. Olen havainnut, että mitä enemmän ihmiset kehuu mun ulkonäköä, sitä epävarmemmaksi tulen. Voiko se olla edes mahdollista 😀