Olen ollut tuuliajolla vuodenpäivät ja nyt vihdoinkin tiedän tasan mitä haluan ja sen olen päättänyt saada. Sinänsä surkukoomista se, minkälaisen kivikon läpi piti kävellä tämän valaistumisen tähden. Ja vituttaa se matka ja matkan varrella tulleet inhottavat asiat, mutta ei kai ilman vastoinkäymisiä pysty jotku ihmiset tajuamaan omia virheitään. Virheitä en ole koskaan pelännyt, mutta yhtä virhettä tulen katumaan lopun elämäni, mutta se olkoon ”ristini” jota kannan lopun elämäni.
Oikeastaan uskon että kaikki ne asiat jotka on tapahtunut, ovat tapahtuneet vain sen takia että tajuaisin lopulta sen, mikä on itselleni parhaaksi.
On kyllä ollut harvinaisen kevyt olo jo useamman viikon. Ainoastaan muutaman asian olisin voinut jättää tekemättä, niin ei olisi siitäkään huonoa omatuntoa.