Näin eilen huonosti liikkuvan vanhuksen portaissa ja kysyin tarvitseeko hän apua, koska portaissa ei ollut kunnollisia kaiteita joista ottaa tukea ja hän oli mielissään avuntarjoamisesta. Annoin hänelle toisen käteni ja lähdimme köpöttelemään rappusia alaspäin. Siinä muutamaa porrasta alempana tämä papparainen sanoi, että voisi tuo hänen poikansakin tulla auttamaan toiselle puolelle. Katselin ympärilleni ja tosiaan, hänen poikansa – noin 35v kundi puvussa ja kravaatti kaulassa käveli vähän matkan päässä meistä ja hän tuli vastentahtoisesti auttamaan omaa isäänsä rappusissa alas.
Pistää miettimään, mitä tuollaisien tapauksien mielessä liikkuu, kun tietävät ja näkevät oman isänsä vaikeuden kulkea portaissa, ettei tajua tulla auttamaan edes siinä vaiheessa, kun näkee naisen auttavan omaa isää kävelemään alaspäin. Itse olisin miehenä ollut tuossa tilanteessa todella nolona ja sanonut naiselle, että kiitoksia avusta, voin jatkaa tästä. Tai no siis, olisin kyllä auttanut omaa vanhempaani ihan kysymättäkin, varsinkin jos tietäisin sen liikkumisen olevan niinkin hankalaa, kuin eilisen papparaisen.
Tuollainen välinpitämättömyys omia vanhempia kohtaan on jotain todella järkyttävää.