Unohdin tyystin, että kaverillani oli eilen synttärit. Juteltiin vielä eilen illalla siitä, että hän juhlistaa iltaansa lenkillä, saunalla ja yhdellä oluella. Mietin vielä nukkumaan mennessäni, että mitähän se nyt oikein juhlistaa mutta en asialle uhrannut sen pitempää aikaa, koska kaverillani on tapana juhlistaa usein eri asioita itsensä hellittelyllä.
Tänään juteltiin päivällä puhelimessa ja tuli tuo syntymäpäivä puheeksi, hiukkasen että nolotti tajuta että niin joo, sulla oli eilen synttärit… Pitänee järjestää sille jotain erityistä jossain vaiheessa. Eli heti siinä vaiheessa, kun on vapaata. On tämä kuukausi buukattu sen verran täyteen ohjelmaa, että hyvä jos kerkeää kotona käydä nukkumassa edes.
Tuntuu, että alkaa lahottajasienet tekemään tuhojaan korvien välissä, kun ei taas muista mitään.
Eilen unohdin erään työkaverini sukunimen – ihmisen jonka kanssa olen nähnyt päivittäin parin vuoden ajan… Hallilla unohdin tauolle lähtiessäni sen, että mun piti nappaa antibiootti tyhjään vatsaan – söin ruokaa tauollani ja vasta syömisen jälkeen muistin lääkekuurini.
Tänään aloin pohtimaan nonparellien nimeä ja äsken mennessäni steppailee, muistin salilla että unohdin juomapullon kotia. Ja eilen tosiaan unohdin puhelimet töihin sekä aamulla lasagnen ruokapöydälle, kun ladoin siitä töihin evästä purkkiin. Purkin sentään muistin ottaa töihin mukaan, mutta se ei hirveästi lohduttanut mua siinä vaiheessa, kun tulin kotia ja näin puoliksi syödyn lasagnelaatikon tiskipöydällä. Tänään unohdin antibioottini kokonaan kotia.
Huomisen illan tulen luultavasti unohtamaan tyystin, koska ollaan tyttöjen kanssa menossa rilluttelemaan suoraan töistä. Meillä on kahdelle tytsylle varattu pari litraa punaviiniä, muut juo muita mömmöjä.
Unohdan ihan varmasti ottaa baarivaatteet mukaan aamulla, meikeistä ja vaihtokengistä puhumattakaan…