Mua rupesi hieman pelottamaan kotimatkalla, koska ilmassa oli maailmanlopun meininkiä. Tai ainakin mulle tuli sellainen olo, että tekisi mieli puhkoa itseltäni tärykalvot.
Ensinnäkin Herttoniemessä metroasemalta pöllähtää ulos kundi, joka näytti eräältä City-tutultani, hän hoilaili tuhannepäissään jotain suomalaista rallatusta. Menin metroon ja tietty just siihen vaunuun, jossa on Hoilaava-Hai sie-nainen, elikkäs manne/romaani, joka laulaa liukautteli koko vitun metromatkan jotain ihan kamalia suomalaisia ikivihreitä biisejä nuotinvierestä. Hyppäsin metrosta pois ja vähän matkan päästä vastaan kävelee pikkuruinen, kokovartalon peittävään huiviin/rättiin sonnustautunut tyttö, joka hoilaa jotain ählämsählämbiisiä.
En uskalla mennä enää pihalle, koska pelkään törmääväni taas johonkin yli-innokkaaseen laulajaan.