Heräsin kolmelta yöllä siihen, että mun makuuhuoneen ikkunaan koputettiin – tai siltä se siis kuulosti. Rupesin etsimään kännykkää sängyn vierestä ja odotin hetken aikaa että uskalsin katsoa ikkunaan. Siellä ei näkynyt ketään. Ajattelin, että se oli vaan joku unikepponen. Pistin silmät kiinni ja taas kuului koputusta, katsoin taas makkarin ikkunaa ja se oli edelleen yhtä tyhjä ihmisistä kuin hetkeä aiemmin. Nousin punkasta ylös ja kävin kurkkaamassa parvekkeen ovea, josko siellä olisi joku, mutta sielläkään ei näkynyt ketään. Asun siis ensimmäisessä kerroksessa, mutta asunto ei ole maantasalla, vaan se on periaatteessan toisen kerroksen luukku, joten olisi outoa, että joku vaivautuisi kiipeämään mun parvekkeelle tai makkarin ikkunan alla olevalle katokselle.
Eipä sit tarvinnut enää kauheasti nukkua tuon episodin jälkeen, kun tuli niin häiriintynyt olo, että nukkuminen oli katkonaista tuon jälkeen koska kuvittelin kokoajan että kohta joku kirvesmurhaaja tulee ikkunasta läpi.