Tulin hetki sitten kotia Helsingistä. Raahauduin blogistien citymiittiin viimeisillä voimillani muutamaksi tunniksi.
Menin ostamaan tapani mukaan hieman huikopalaa ja takanani oli kaksi keski-ikäistä ukkoa, jotka alkoivat vinoilemaan sille hodarien valmistajille. Tai lähinnä vittuilivat siitä, että sen pyttipannu on aika eltaantuneen näköistä. Heitin siihen, että niin on muuten teidän naamatkin.
Siinä sitten puolin ja toisin avattiin päätämme.
Kun heittivät lopussa-sä menet yksin kotiasi, että mahtaa vituttaa. Niin heitin niille, että on mulla sentään nämä hodarin kaksi nakkimakkaraa jotka on enemmän mitä teidän housuistanne löytyy yhteensä.
Samalla käänsin selkäni heille ja sain naurun pyrähtyksiä heidän takanaan olevilta asiakkailta, kun nämä kaksi ”vitsiniekkaa” jäivät nieleskelemään sanojaan samalla kun tilasivat lihapiirakoitaan.