Olisi niin paljon helpompaa, jos kykenisi olemaan 24/7 mulkkupää ja sellainen joka ei reagoi mihinkään asioihin mitenkään tai ei ymmärrä mistään mitään, eikä varsinkaan yritä olla ystävällinen ihmisille jotka eivät sitä ”ansaitse”. Olen välillä liiankin tietoinen omista ja muiden ongelmista, että tämä asioista tietoisuus on välillä jotain oksettavaa. Ja jos joskus oikeasti asiat menisi eri tavalla, kuin mitä arvelen/ennustan niiden menevän, niin olisi huomattavasti paljon helpompaa.
Sitten kun vielä reagoi asioihin yleensä hyvinkin fyysisesti, niin vitutus ja ahdistus ilmenee sillä, että mulla saattaa sekunnin kuluttua jonkun asian kuultua mennä vatsa aivan päälaelleen. Yleensä tämä asia ilmenee siten että jotain tapahtuu niin seuraavaksi tajuankin jo tuntevani suunnatonta oksentamisen tarvetta tai vähintäänkin istuvani vatsa kuralla pöntöllä. Olen kerran tai pari oksentanut, koska fyysinen vitutus on ollut niin mahtavaa. Pääsääntöisesti tyydyn vain ponnistamaan kevyesti pöntöllä nestemäistä ulostetta.
Olen tällä viikolla jutellut kahden eri ihmisen kanssa, jotka ovat kumpikin tiedostaneet mun ansiosta ongelmansa. Samalla olen oppinut itsestänikin ehkä jotain.
En tiedä kumpi on huonompi asia, se että ei ymmärtäisi muita ihmisiä laisinkaan vai se että ymmärtää heitä liikaakin. Välillä olisi vaan niin paljon helpompaa vihaa joitain ihmisiä heidän käytöksen takia, kuin tiedostaa ne syyt miksi jotku niin käyttäytyy.
Pakko lopettaa psykologiaa käsittelevien kirjojen lukeminen, ennen kuin sekoan omaan nokkeluuteeni.