Kävelin tänään hallille. Siinä tuli vastaan Jokerifani, joka jotain mumisi ja minä kysyin siltä, mitä se sanoi, koska näytti ihan siltä että puhui mulle. Luulin hänen kysyneen multa jotain.
No tästä hyvästä tämä tapaus lähti seuraamaan mua hallille, selitteli ihan ihme juttuja ja kun käveltiin muu fanijoukkion ohitse se käyttäytyi kuin olisin sille joku helvetin tyttöystävä x)
Huvitti tuo tilanne lähinnä ja mietiskelin, että kuinkahan pitkälle se oikein seuraa mua.
Tulin parkkihallille menevän oven luokse ja avasin oven, toivotin hänelle hyvää peliä ja ilmoitin itse meneväni töihin.
Se tyyppi alkaa hiplaa mun avoinna olevaa pehkoa ja sanoo ”nähdään illemmalla” totesin siihen vaan ”että en kuule usko, että nähdään” ja astuin parkkihalliin sisälle ja painoin hissistä nappulaa.
Tämä tapaus seurasi mua sinne hissille, mutta ei sentään sisälle ängenyt. Toivotti mulle hyvät illan jatkot ja jäi vielä katseellaan seuraamaan mua, kun astuin hissiin sisälle.
Eikä tässä vielä kaikki.
Töissä katsomoon tuli kaksi kehitysvammaista, tai no se oli pariskunta. Pyysivät multa apua, että saisivat multa kävelytukea, koska rappuset ovat niin jyrkät. Ja minähän autoin.
Kotia pääsin suhteellisen ajoissa, jäin vielä suusta kiinni erään työntekijän kanssa, joka tilitti Securitaksen paskaa työpolitiikkaa. Ei kannata mennä sinne puljuun töihin. No anyways. Lähdin sitten tovin kuluttua kävelemään junalle.
Se samainen kehitysvammapariskunta tuli sit jossain vaiheessa mua ”vastaan” ja se mies alkoi kyselemään multa oliko hyvä peli ja että olenko Jokerifani. Siinä juttelin heidän kanssaan tovin ja lopulta tämä mies pyysi minua saattamaan tyttöystävänsä bussiin nro 69. Olin että joo, voin mä saattaa, mutta mulla ei ole kyllä mitään havaintoa mistä se menee. Sit muistin viime kesältä nähneeni tämän bussin menneen messukeskuksen puolella kulkevalla tiellä ja sain saatettua tämän tytön turvallisesti pysäkilleen.