Olen täällä uudessa työympäristössä tehnyt havaintoja eri ihmisistä ja tullut siihen lopputulokseen, että mitä hienompi titteli sitä mulkumpi ihminen.
Tai no en mä nyt tiedä, onko mulkku oikea sana edes, mutta jotain sinnepäin kuitennii, tai sitten olen vain saanut väärän mielikuvan ihmisistä – sekin voi olla mahdollista. On täällä onneksi muutama ei-tittelinsä-sokaisema rento tapauskin.
Siinä vaiheessa, kun tänne muutettiin ja oli suursiivous muuttohärdellien jälkeen, eivät jotku ”hienommat immeiset” suostuneet nostamaan omia muuttolaatikoitaan pois lattioilta siivousta ennen, koska heillä on niin kova tuntiliksa. Vaan katselivat mieluummin kuin naiset nostelivat heidän(miesten) painavia muuttolaatikoita pöydille ja nostelivat vielä painavampia ja hankalasti nostettavia työtuoleja pöydille. Osa kyseisistä tapauksista ei suostunut edes pakkaamaan omia kamojaan, koska on niin kova tuntiliksa ja on niin hieno titteli, ettei mitenkään taivu.
Sitä tarina ei kerro, kuka nämä heidän tavarat lopulta pakkasi, mutta olisi ollut mielenkiintoista olla tuolloin täällä töissä – olisin meinaan sanonut aika suorat sanat tuollaisille itsestään liikoja luuleville tapauksille. Minä kun en osaa kumarrella tuollaisia tittelitissiposkia, enkä voi sietää ihmisiä jotka arvottaa muita ihmisiä palkkapussin tai titteleiden mukaan.
Olen tottunut siihen, että muuallakaan miehet ja johtoportaassa olevat tahot eivät osaa käyttää tiskikonetta. Osaavat juuri ja juuri tuoda kahvikuppinsa tiskialtaaseen, mutta tiskikoneeseen mukin laittaminen ei luonnistu. Asia on pitänyt vuosien varrella hyväksyä, vaikka ei tuota siltikään ymmärrä.
Uusin havaintoni täällä uudessa työympäristössä on se, että ihmisistä tekemällä tehdään laiskoja tuomalla kaikki heidän nokkansa eteen, täällä puuttuu enää vain se palvelu että porukoiden perseetkin pyyhitään jonkun muun, kuin heidän itsensä toimesta.
Mitään ei voida tehdä itse, vaan kaikki pitää tehdä heidän puolestaan. Oli kyse sitten niittien lisääminen nitojaan, reikien tekemisestä paperidokumentteihin tai kopiopaperin lisääminen tulostimeen.
Uusin palvelu on se, että työpöydille ”unohdetut” kahvi yms kupit tuodaan siivoojan toimesta keittiöön jokailtaisen siivouksen yhteydessä. Nyt porukoiden ei tarvitse vahingossakaan laittaa omaa kuppiaan tiskikoneeseen, kun se kuljetetaan jonkun ulkomaalaissyntyisen siivoojan toimesta keittiön tiskipöydälle, josta toimiston naispuolisten henkilöiden pitäisi se laittaa astianpesukoneeseen. Tällainen sanaton vink vink -asia siis.
On se hienoa, että ihmisistä tehdään laiskoja. Olisi mielenkiintoista tietää, miten sotkuista noiden ihmisten kotona on, kun eivät osaa töissä omaa kahvikuppiaan edes saattaa tiskikoneeseen asti.
Ja sitten jotku vielä oikeasti nuolee tuollaisten ihmisten perseitä ja kumartelee heille tehden heidän kaikki toivomat asiat. Odotan sitä päivää, kun joku tittelikikkeli erehtyy luulemaan, että mä alistuisin samaan kuin heidän vanhat toimistotytöt. Ehei, mä vaihdan siinä vaiheessa maisemia, jos mun pitää alkaa täyttelee jonkun täysi-ikäisen, korkeakouluja käyneen nitojaa. Jos aikuinen ihminen ei itse suoriudu noin helpoista tehtävistä, olisi syytä ehkä mennä takaisin sinne peruskoulun penkille. Ja sitäpaitsi, jos itse lähtee tuolle linjalle, että antaa pompotella miten sattuu, niin ei saa syyttää kuin itseään. Kyllä tuollaisessa touhussa nyt pitää olla jonkinlainen tolkku sentään, kyllä suuta aukaisemalla voi saada aikaan joskus jotain muutakin kuin vain kengän kuvan persuuksiin. Ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä kaikki.
Välillä tuntuu siltä, kuin olisi jossain tarhassa töissä, jossa lapset yrittää pompotella aikuisia tuomaan sitä ja tätä ja jos ei totella, niin aletaan kiukuttelee. Jos lapsille annetaan kaikki periksi, heistä kasvaa aika vaikeita aikuisena.
Vituttaakohan noita parempia ihmisiä se, että heistä tulee ihan samanlaista paskaa perseen kautta ulos, kuin meistä huonommista ihmisistä?