En saanut yöllä oikein unta, koska pyörin sängyssä asioita päässä pyöritellen ja nukahdin hetkellisesti puolen tunnin pätkiä muutaman kappaleen. Kun neljän aikoihin ”heräsin” taas ja olin vielä puolen kuuden aikoihin sängyssä kukkumassa, päätin nousta ylös ja lähteä treenaamaan. Vedin kupillisen vihreetä teetä, pakkasin kamat ja suuntasin vesisateeseen.
Nyt on vatsassa sellainen olo, kuin olisi nälkä, tiedän että tunne on ihan aito koska mulla oli nälkä jo ennen reilun tunnin treeniä. Ei vain oikein tee mieli syödä mitään.
Piti eilen lähteä illalla fillaroimaan vanhempien luokse ja pysytellä siellä juhannukseen asti, mutta keli oli niin surkea että passasin tuon. Ollut ihan outoa olla kotona yksin, kun karvaperse on ollut viime torstaista asti vanhempieni luona hoivattavana. Rontti oli tapansa mukaan tehnyt katoamistempun heti kun siihen annettiin mahdollisuus ja oli monta päivää kateissa. Mutsi ei uskaltanut edes ilmoittaa mulle asiasta ilmeisesti, koska kertoi tuosta vasta sitten kun soitin hänelle sunnuntaina provinssin paluumatkalta ja kyselin miten Peto voi. Tietenkin iski ahdistuskohtaus, kun pelkään aina pahinta ja sitä, että kissa ei tulisikaan takaisin. Pitäisi asennointua siten, ettei aina pelkää pahinta – varsinkaan kun kyseessä on niinkin itsepäinen otus kuin Peto, joka tykkää aiheuttaa huolestumisia huitelureissuillaan.
Mutsikin oli ollut ihan hajalla, menettänyt yöunensa ja pelännyt sitä, että mitä sit jos kissa ei tulekaan takaisin.
Nyt alkoi hieman ramasee, saas nähdä kumpi vie voiton – nälkä vai univelka:D