Näin perkeleen lauantai sujuu
klo 10 Aamupala: Teettä ja ruisleipää sienisalaatin kera.
Klo 12 saapuminen kotia, autokyyti nouti Ikea reissulle. Matkalla Ikeaan saldona oravan ja siilin murskaantunut raato autotiellä.
Klo 12:20-13 henkevien keskustelua Ikean vaihto-ja palautusmyyntiosastolla. Lopputulos: Jo kootun huonekalun purku, noutopalvelun haku, uuden tuotteen tuominen ja kasaaminen.
Shoppailua noin klo 14sta asti.
klo 14:30 siskon ja Hesan kautta kämpille, matkalla näkyi tienreunassa kissan raato, tavaroiden roudaaminen nokkakärryillä asunnolle, ruokailua. Siskolle heipan heilutukset ja koneen äärellä hetken aikaa möllöttämiset.
klo 15 vessassa käynti, huomasin eteisessä nokkakärryt – jotka olivat siskoni ja joita hän tarvitsee töissä maanantaina. Soitin siskolleni. Hän oli jo pitkän matkan päässä. Naurettiin huolimattomuudelle.
klo 15:30-16 Henkilökohtaista kivaa
Klo 16:30 junalle käppäilyä.
Klo 16:35 tajuaminen. En muistanut katsoa reittioppaasta meneekö reittioppaan ehdottama ratikka 7B Pasilasta Töölöön, vai pitikö minun mennä keskustaan ja sieltä hyppää ratikkaan ja menen Töölöön. Välipuhelu siskolle – sisko tarkistaa aikataulut, minun pitää jäädä Pasilassa pois ja hyppää siitä ratikkaan. Sisko ilmoitti myös, että unohdin erään ikea-ostokseni hänen työautoonsa ja pohdittiin, miten voisimme tehdä tavaran vaihdon: että hän hakisi nokkakärryt ja minä saisin ostokseni. Emme päässeet yhteisymmärrykseen asiasta.
Klo 17:00 saavun sorvin ääreen. Mietin miten käyttäisin 15minuuttia ennen työvuoron alkamista, päätän pelleillä itseni kustannuksella. Henkilökunnan kulkuoven noin 30senttiä leveä”sivuovi” oli auki, se on sen kokoinen että minun pääni mahtuu siitä juuri ja juuri. – Tungin pääni ovesta ja huutelin työkavereilleni ”mää en mahdu töihin. Kukaan ei noteeranut minun mielestäni helvetin hauskaa juttua, tosin eipä paikalla ollutkaan kuin pari henkilöä ja hekin minulle lähes tuntemattomia. Avaan oikean oven ja astun sisään, ilmoittaudun ja minulle ilmoitetaan, että työvuoroni on alkanut minuutti sitten. Muistin että se alkaa 17:15. Nappaan jv-liivit kainalooni, heitän repun nurkkaan ja juoksen työpisteelleni.
Klo 17:02 kiroan sitä, etten mennyt jääkiekkopeliin töihin. Jouduin sellaisiin hommiin, joissa piti käyttää radiopuhelinta jota en tykkää käyttää – milloinkaan. Maistan suussani sienisalaatissa olleet raa´at sipulit ja tilanteen ainoa pelastus – purkat tietenkin repussa eikä mitään toivoa päästä hakemaan niitä.
Klo 17:15 esimies lopettaa höpöttelyn ja kysyy onko kellään kysyttävää ja minullahan on ”Joo, voiko täältä lähteä kotia” nauran räkäisesti, esimieheni ja kymmenkunta duunikaveriani nauraa kanssani. Päivän komiikat on jälleen tehty.
Klo 17:30-21:30 kohtuulista vittuilua asiakkaille, kiroten sipulin makua omassa suussa.
Klo 21:35 Kännykällä näpertelyä. Eksä oli soittanut, muistin että mun oli pitänyt jo muutama kuukausi sitten lähettää hälle sähköpostia siitä, milloin me voitaisiin käydä kahvilla ja juttelemassa. Soitto hänelle takaisin, pahoittelut ja aikataulujen sopiminen.
Klo 21:38 Myöhästyminen ratikasta. Kävelyä Töölöstä Pasilaan CMX:n uusinta mp3-soittimella kuunnellen.
Klo 22:00 saapuminen Perkeleen valtakuntaan. Koneen äärelle jumittelua.
Klo 22:48 Takin vois vissiin jo ottaa pois päältä? ei ole enää niin kylmäkään. Korvia kuumottaa ja nälkäkin ois.