Taas näitä aamuja

Heräsin. Aloin tekemään aamupalaa. Hokasin, ettei täällä ole oikein mitään murkinaa. Päädyin keittämään kaurapuuroa. Pistin puuron poreilemaan liedelle, laskin hellan lämpötilaa (tai ainakin luulin laskevani) menin vessaan meikkaamaan, tulin takaisin ja puuro oli palanu pohjaan, koska mun hellassa on ”väärin päin” nuo lämpökytkimet, eli kun normaaleissa helloissa käännetään oikealle, että saadaan lämpöä korotettua niin mun hellalla se on vasemmalle, enkä ole tuohon vielä oikein tottunut.. En kerennyt enää tekemään uutta satsia puurova, joten ei muuta kuin vilkaisu jääkaappiin ja löysin sieltä kananmunia. Ei muuta kuin ne kiehumaan ja kun olivat olleet sen reilun 10min poreilemassa nappasin yhden munan ja aloin kuorimaan sitä ja se oli ihan löysä:(
En voi sietää löysää munaa. Yritän malttaa odottaa vielä hetken noiden kahden muun munan kanssa, että saisin syödä ne kovana.

Yöllä näin liian todentuntuisia unia ja ne aiheutti ahdistusta, vieläkin todella ahdistunut ja inhottava olotila. Tuli sellainen olo, että uni oli enneuni. Se selvinnee parin päivän sisällä, jotta käykö uni toteen vai ei. On kyllä taas harvinaisen vittuuntunut olotila, ettei tiedä oikein miten pitäisi olla.

Ajatus ei liiku ja tarttis lähteä kaaoksen keskelle järjestelemään tavaroita. Ihanaa mennä kaaoksen keskelle kun tuntuu, että pään sisälläkin on superluokan kaaos eilisten julkitulleiden asioiden takia. Vatsakin on ihan sekaisin, ihanaa kun reagoi vatsallaan kaikkiin elämäntilanteisiin.