Ensinnäkin aamulla meinasi tosiaan lähteä taju, tullessani kotia ja hypättyäni polkupyörän satulasta pois löin nilkkani polkimeen sillä seuraamuksella, että saan varmasti mustelman. Menin junalla Pasilaan, koska oli sen verran heikko olo etten viitsinyt ottaa riskiä ja fillaroida. ”Matkalippu” koitui kalliiksi, koska olin unohtanut lompakkoni (jossa on bussilippu jossa arvoa) kotia joten onnittelut 80euron arvoisesta tarkastusmaksusta. Hallilla tuli vilu ja ajattelin laittaa hanskat käteeni. Menin repulleni tonkimaan hanskoja, jotka olivatkin runsaslukuisena repussani(mulla oli kolme paria hanskoja repussa) – ainoaksi ongelmaksi muodoistui se että ne olivat kaikki aiva litimärkänä – kiitoksia huonosti kiinni olleen juomapulloni aamuiselta jumppatunnilta, joka oli päättänyt vuotaa sisältönsä kokonaisuudessaan reppuuni.
Päivän ainoa valopilkku tähän mennessä on se, että törmäsin entiseen ala-asteen/ammattikoulun aikaiseen hyvään kaveriini, joka tuli mun ovesta sisälle halliin ja tunnisti mut. Ei ollakaan nähty kahdeksaan vuoteen. Vaihdettiin numeroita ja pitäisi varmaan jossain vaiheessa käydä höpöttelemässä kuulumisia. Sinänsä hauska juttu, koska juuri eilen mietin tuota kaveriani:D
En tiedä uskallanko mennä takaisin yläkertaan, koska tämä päivä alkaa muodostumaan koomisen vittumaiseksi. Taidan jäädä loppuillaksi tauolle:/
Edit 23:01 OLISI PITÄNYT jäädä sinne hemmetin tauolle. Illan kruunasi oksennuksen peitossa olevan immeisen auttaminen ja meinasin oksentaa itsekin siihen paikkaan. Lääkepurkeissa olevat alkoholinkäyttökiellot eivät ole turhia juttuja ja lasillinen viiniä, on lasillinen alkoholipitoista juomaa=ei hyvä yhdistelmä.