Höpöttelin eilen yhden miekkosen kanssa ja jossain vaiheessa hän sitten kertoi olevansa absolutisti.
Rupesin myöhemmin miettimään tuota asiaa siltä kantilta, minkälaista olisi olla sellaisen ihmisen kanssa suhteessa, joka ei juo alkoholia sen takia, että se on ollut joskus ongelma.
Voisin kuvitella, kuinka menisimme vanhempieni luokse ja iskä alkaisi tarjoamaan viinaa ja toteaa ”ei nyt yksi pieni huikka haittaa”. Tai kuinka itse miettisin, kehtaanko ottaa punaviiniä ruuan kyytipojaksi tai pitääkö mun syödä yksinään nämä kaikki juustot punaviinin kaverina vai syökö tuo tapaus niitä maidon kanssa?
Voisi tulla monia kiusallisia tilanteita sen takia, että toinen ei juo alkoholia ja kun tietää miten paha rasti joku tuollainen ”sairaus” on. Ainakin mulle on jäänyt sellainen kuva, että jos on kerran alkoholi ollut ongelmana niin sitä ei voi kauheasti enää käyttää, ettei ratkea uudelleen.
Mutta toisaalta, kukapa normaali ihminen nyt kuolisi ilman alkoholia, joten ei kai tuo nyt ole loppupeleissä mitenkään kamala asia edes. Pahempihan se on, että ei ole osannut lopettaa viinan kanssa läträämistä.