Kiinnittelin eilen illalla ikkunoihin verhoja. Kuten tapoihini kuuluu, kekkuloin jälleen kerran ilkosillani ikkunan karmeista roikkuen ja verhoja perässä roikuttaen. Jossain vaiheessa tasapainoni hieman horjui ja tissini liiskaantui ikkunan lasia vasten, siinä vaiheessa rupesi naurattamaan koska tajusin pihalla leikkivät lapset.
Onneksi eivät katselleet sillä hetkellä ylöspäin, koska olisivat luultavasti saaneet elämänsä traumat nähdessään mun valkoiset läskit ikkunan lasia vasten.
Pitäisi opetella käyttämään vaatteita kotona, en kuitekaan asu ihan keskellä metsää. Tuossa vastapäätä kun on saman korkuinen läävä, josta on suora näköyhteys mun asuntooni. Toisaalta, ihmettelen suuresti, jos joku haluaa katsoa kahdesti tänne asuntooni, jos on kerran mut nähnyt ilkosillani täällä heiluvan.