Olin jo menettänyt uskoni lääkäreihin, mutta eilen uskoni hieman palasi heihin.
Mulla on elämäni aikana tullut vastaan kolme lääkäriä, joista huokui sellainen tietynlainen hyvyys ja että he ovat kutsumustyössä kuten lääkäreiden mielestäni pitäisikin olla. Olen kuitenkin ravannut kymmenien lääkäreiden vastaanotoilla, joten tuo kolme ei ole mikään suuri lukumäärä.
Eilinen lääkäri oli kyllä tosi symppis. Ja ”hauskinta” oli se, kun hänelle kerroin oman tilanteeni, oli hän ollut joskus ihan vastaavanlaisessa tilanteessa. Hän sai minulle heti paremman olon ja sanoi vielä, että hän on joka maanantai tuolla, että hänelle voi soitella ja tulla käymäänkin, jos siltä tuntuu.
Eilen pääsin jo melkein kymmeneltä nukkumaan, mutta sitten juttelin frendin kanssa ja nukkumaanmeno venähti, koska piristyin liikaa tästä lyhyestä juttelutuokiosta, enkä saanut unta varmastikaan ennen yhtä. Onneksi sain tämän viikon ylimääräiset työt peruttua ja voin keskittyä itseeni illat.