Ei riittänyt se, että asunnossani haisee viemärille, ja henkilökohtainen elämä on vituillaan, vaan piti vielä onnistua valuttamaan pullollinen hiustenpesuainetta repun pohjalle. Oli sitten kaikki tavarat – sisältäen vaatteet, avainnauhan, sateenvarjo, kalenteri, kirjaston kirjat, kammat yms – shampoon peitossa.
Ja aamulla vitutti tulla töihin niin paljon, että teki mieli soittaa pomolle, että pitäkää vittu tunkkinne. Ja töissä sitten hommat lähti kusee alusta alkaen, yritä vittu siinä repiä iloa, kun tärkein työkalu jota käytät töissä, on niin paska että joutuu häpee silmät irti päästä ja toteamaan asiakkaille, että tsori nyt vaan, että laite ei nyt oikein pelitä.
Asiaa ei helpottunut uuden toimitusjohtajan sähköpostiviesti konsernillemme ”tavoitteena on saada meille kaikille selkeä käsitys sitä miksi me jatkossa joka päivä riemusta kiljuen tulemme töihin!”
Haluan nähdä sen pällinaaman tässä firmassa, joka tulee riemusta kiljuen töihin! Tai ylipäätään missään firmassa. Hah. Tuo oli kyllä vittu vuoden vitsi, taitaa uusi toimarimme olla todellinen vitsiniekka. Tai sitten mä olen vaan niin kyrpiintynyt tällä hetkellä, ettei just nyt naurattanut tuo heitto.
Ai miten niin olen kyrpiintynyt? Välittyykö se ihan kirjoituksistakin jo.