Karalahti sai sitten potkut ja pelikiellon yhdessä hujauksessa.
Aamulla Uutislehti 100:sta lukiessani pohdin tuota tilanteen ratkaisua, lähinnä sitä oliko se oikeudenmukainen ja järkevä. Jere ei ymmärtääkseni saanut tuomiota tuosta huumausainerikoksesta, mutta syytteet olivat sen verran kovia että Jääkiekkoliitto ja Kärpät tekivät ratkaisunsa. Yleinen pelikielto ja potkut Kärpistä.
Vaan miten käy Jerelle nyt? Vaatii aika suuria hermoja ja itsehillintää, ettei päästä itseään vajoamaan syvälle paskaan. Tosin aika syvällä tuo tapaus on rypenyt jo useamman vuoden ”alkoholiongelmiensa” tähden.
Toisaalta, kun ihminen vajoo noin syvälle omaan eritteeseen, siitä voi saada innostusta laittaa elämänsä raiteille, mutta silti mulla on sellainen tunne että Jeren alamäki tulee tuosta kasvamaan.
Onko oikeudenmukaista viedä ihmiseltä työpaikka tuollaisen tilanteen edessä? Toisaalta, Jere on ollut jo pitemmän aikaa jääkiekkoliiton ja joukkuejohtajien suurennuslasin alla ja hänelle on annettu anteeksi aika monta törttöilyä. Milloin hän on jättänyt pelejä pelaamatta ilman ennakkoilmoitusta, milloin kadonnut useaksi päiväksi teille tietämättömille. Mutta oliko tämän kertainen ratkaisu kaikista paras? Että viedään se ainoa kiintopiste pois, ehkä se ainoa asia joka pitää hänet jossain määrin mukana elämän pelissä. Onko tuosta opetuksesta enemmän haittaa, kuin hyötyä?
Urheilijat ovat esimerkkejä nuorille, heidän pitäisi elää esimerkillisesti ja käyttäytyä edes siedettävästi. Se on se palkka jonka he joutuvat maksamaan siitä, että ovat urheilijoita. Huumeet eivät kuulu kenenkään täysipäisen ihmisen elämään, eikä varsinkaan urheilijoiden elämään.
Jere on ehkä rakentanut elämänsä pelkästään urheilun varaan ja nyt se ainoa asia, jossa hän on ollut hyvä, on viety häneltä pois. Ehkä hän saa luotua hyvä uuden uran valkoisia viivoja kauppaamalla. Mutta toivottavasti hän oppisi tästä asiasta edes jotain, pitämään nokkansa ja näppinsä erossa huumeista.
Toivottavasti edes kannatti sotkeentua huumemaailmaan.