Töissä tapahtui kohta kaksi vuotta sitten sellainen muutos, että tuotannonpuoli ja hallinto erotettiin täysin toisistaan. Tai no siis me muutettiin uusiin tiloihin ja nyt tuotannon työntekijät ovat ykköskerroksen ja hallinto kakkoskerroksen toimistotiloissa. Itse olin aikanaan Helsingin toimipisteessä samoissa tiloissa tuotannon kanssa ja silloin tuli oltua aika paljon heidän kanssaan tekemisissä.
Nyt parin vuoden jälkeen olen huomannut sen, että koska olen nykyään hallinnossa töissä ja vieläpä talouspuolella niin pojat ovat alkaneet ajattelemaan mua yhtenä näistä mulkkuina joita tämä hallinnon puoli ”on täynnä”. Vaikka todellisuudessa pidän heidän puoltaan täällä noiden johtajien oikuissa. Jumakiuta, mä olen heidän kanssaan suureen ääneen arvostellut hallinnon tiloissa (kaikkien johtajien ollessa paikanpäällä) kuinka meidän johtajat eivät osaa hoitaa hommiaan.
En voisi koskaan olla kenenkään esimies, en varsinkaan sellainen tyypillinen. Olen liian empaattinen siihen puuhaan enkä kestäisi sitä, että mua pidettäisiin ”ylempiarvoisempana” kuin muut. Johtajuus vaatii sellaisen roolin, että pystyy pitämään erossa ystävyys-ja työsuhteet. Siinä kun aletaan helposti käyttämään hyväksi kiltin esimiehen luonnetta, jos esimies on liian tuttavallinen alaisilleen.