Paskanpuhumisen taiteenlajin osaa jokainen. Verbaalisen taideteoksen saa aikaan helposti muutamalla harkitsemattomalla sanalla tai vaikka kiroamalla naapurin. Teoksen takana piilee aina syvempikin merkitys. Paskanpuhumisessa on pohjimmiltaan kysymys lähinnä oman huonon olon turruttamisesta, yleisestä kateudesta, miellyttämisen halusta tai epävarmuudesta.
Meidän kaupunginosa on hyvin koirarikasta aluetta. Olemmekin hyvin onnellisia siitä, että meillä on mahdollisuus pieneen koirapuistoon. Iltaisin koiraystävät kokoontuvat värjöttelemään himmeän lampun alle. Yksi sytyttää tupakan, toinen potkii kuraa kumpareista. Koirat juoksevat villeinä ympäriinsä.
Jokapäiväinen juttutuokio tuttujen kesken on jo rutiini. Kellon lyödessä seitsemää omistajat valuvat puistoon tessuineen tietäen, mitä on luvassa: kolea juttutuokio, sanattomat säännöt sekä villejä koiria. Toisiamme me emme tiedä nimeltä, emme ainakaan kaikkia. [i]”Hän on se Alban omistaja ja sillä mukavalla naisella on se vanha kultainennoutaja, Tilda”.[/i]
Koirapuisto on myös todella herkkä alue paskapuhumiselle. Näennäisen mukavan tunnelman ja hymyjen takaa löytyy äärettömän raakaa arvostelua toisista koiranomistajista ja heidän koiristaan. Koirapuisto on myös mitä oivallisin paikka liittoutumille. Taitavia liittoutujia ovat alueelle vasta muuttaneet, pennulliset tai herkemmät koiranomistajat, jotka leimaavat rajumpia leikkejä rakastavat koirat aggressiiviseksi tappajaksi. Harmoninen koirapuisto kätkee taaksensa varsinaisen sotatantereen, jossa kyräillään, kehitellään liittoutumia ja yritetään saada jäseniä omalle puolelle. Eikö maailmansotien pitänyt olla jo ohi?
Viime kesä horjutti koirapuistoyhteisön mukavaa tunnelmaa pahemman kerran.[i] Laiton koirapäiväkoti rantautui pysyvästi puistoon.[/i] Päiväkodin vetäjä oli siitä etevä, että hän on todella mukava niille, joiden kanssa hän oli ja on tekemisissä, mutta äärettömän epäasiallinen heille, joita hän ei tunne. Hän on ollut hankaluuksissa maanomistajan kanssa ja hänet on häädetty asunnostaan koiriensa takia. Koska häneltä puuttui pysyvä paikka päiväkodille, linnoitti hän koirapuiston pysyvästi. Tämä puolestaan herätti suurta vihaa heissä, jotka olivat tottuneet sanattomiin sääntöihin, rutinoituneisiin käytäntöihin ja samoihin naamoihin.
Pahinta vetäjässä on se, että kaksi koiraa hänen päiväkohdistaan on kuollut tapaturmaisesti, hänellä ei ole sisätiloja missä olla koirien kanssa, hänen toimintansa on laitonta ja hän valehtelee. Kaikesta huolimatta hänestä pidetään. Hän on taitava puhuja. Hän ja uudet tulokkaat ovat parhaimpia ystäviä ja hänen toimintansa on kannattavaa.
Kyseinen henkilö on aiheuttanut yleisen paskanpuhumisen ja sekasorron. Hän on koko alueen vihatuin henkilö, ainakin heidän keskuudessa, jotka jäävät porttien taakse kiroilemaan hänen olemassa oloaan. Aina vanhoja koiratuttuja tavatessa puhe kääntyy häneen. Välit satunnaisiin koiranomistajiin ovat viiletyneet, sillä he ovat valinneet puolustaa pirulaista: [i]”Hän on niin mukava ja taitava koirien kanssa”.[/i]
Useat henkilöt ovat miettineet vakavissaan ilmiantaa hänet verovirastolle, eläinsuojeluyhdistykselle sekä poliisille. Häntä inhoavat ovat menneet haukkumaan hänet päin naamaa. Hänen argumenttinsa ovat olleet: [i]”Ai olet sä lesbo, kun sä käyt niin kuumana?”[/i] Hänestä on uhkailtu kirjoittaa lehteen. Moni häntä vihaava levittää hänestä huhuja koirien tappajana ja petturina.
Uhkailut eivät ole kuitenkaan käyneet toteen. Miksi? Siksi, koska hän on niin nuori. Moni kokee sympatiaa häntä kohtaan, eivätkä he halua saattaa alle 20-vuotiasta raskaaseen edesvastuuseen hänen käytöksestään ja teoistaan. Tämä ottaisi liikaa omalletunnolle.
Ilmiönä tämä ei ole mitenkään erikoinen. Meidän tapauksessa se on vain kiteytynyt koirapuistoon. Samanlaisia kiperiä dominantteja hirviöitä löytyy jokaiselta työpaikalta. Toiset valitsevat kaveerata dominantin hirviön kanssa siinä missä toiset taistelevat vastaan kunnes huomaavat sen olevan turhaa. Kukaan ei uskalla mennä sanomaan mitään johdolle, koska saattaisi itse joutua pulaan.
Vaikka kyseinen henkilö on onnistunut jakamaan vanhan koirapuistoporukan hajalleen, ei harkintakyvyn tai käytöstapojen merkitystä tule unohtaa. Itse en jaksa ottaa kantaa tähän aiheeseen sen noustessa esiin, sillä me olemme kaikki kuitenkin koiranomistajia ja meidän tulisi kohdistaa huomio koiriin, ei yhteen ihmiseen tai vihanpitoon. Se mikä minulle riittää, on että hymyillään ja tervehditään kun nähdään. Se ei paljoa vaadi, oli sitten jauhettu paskaa tai ei.
