Tuusulan mies
Keskiluokkaiseen elämänmenoon ja työhön liittyvien ilmiöiden ruodintaa akselilla omakotitalo - lähiö - kunta - työssäkäyntialue - universumi. Käyttövoimana ironia ja vakavuus.
Mastermind
Tein muinoin henkisen konkurssin: törmäsin EU -hankkeeseen. Olin varomaton enkä tiennyt mihin ryhdyin. Massiivisten ja totaalisten raportointivaatimusten vyöry oli haudata minut elävältä. En ollut koskaan törmännyt vastaavaan määrään uusia sanoja…
Irtiottoja, vol. X
Olin aikoinaan kotibileissä. Kaikilla oli täysi vauhti päällä. Kolme ihmistä istui sohvalla, kaksi miestä ja yksi nainen. He eivät ilmeisestikään tunteneet toisiaan entuudestaan. Joku kysyy että mitä he tekevät työkseen….
Parkkihallissa tupakoijat saunan taakse
Tulimme kaupasta parkkihalliin perheen kanssa. Sieltä Leppävaaran Sellosta. Kyllä, minä käyn vielä joskus Espoossakin, vaikka olen juuri muuttanut Tuusulaan. Kylläpä se ruoka ja bensiini ovatkin Suomessa kalliita. Mutta niitäkin enemmän…
Kanto – ikuisuuden nipukka
Kanto, tuo menneisyyden uljaan orgaanin typistetty nipukka on kaksijakoinen asia. Kanto on suurimmillaan upea maamerkki pihan nurkassa. Sen päälle voi asetella harmaata K-Raudasta ostettua enkelipatsas -kitschiä ja kukkaruukun. Kannon päällä…
Maasta ja vainajista
Mistä ihminen ja kulttuuri rakentuu? Mistä isänmaa rakentuu? Loppupeleissä? En tuntenut isääni. Se vainaja oli poissa tai ei ainakaan läsnä. Sieltä, maasta, monilukuiset vainajat monen sukupolven takaa minulle huutavat, ainakin…
Klapitorni
Muutimme kesällä Tuusulaan. Minä, vaimo ja kaksi alle kymmenvuotiasta lasta. Meistä tuli puhdasverisiä keskiluokkaisia oravanpyöryläisiä nyt myös asumisen suhteen. Tila-auto, kauppakassi, kaksi koiraa ja keskiluokkaiset ammatit meillä jo olikin velattomana…