Lisää työtä, ei työttömiä

[i]”Työttömyys on kasvussa kaikilla mittareilla mitattuna.” – Valtiovarainministeri Antti Rinne [url=http://yle.fi/uutiset/valtiovarainministeri_rinne_ensi_vuoden_budjettiehdotuksesta_painopiste_kotimarkkinoiden_kasvuun/7396758]Ylen haastattelussa[/url][/i] Tiesitkö, että Suomesta on kadonnut [url=http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/236380-suomesta-kadonnut-50%E2%80%89000-tyopaikkaa-neljassa-vuodessa]50 000 työpaikkaa neljässä vuodessa[/url]? Tiesitkö, että vuodesta 2000 lähtien Suomesta on kadonnut pelkästään [url=http://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2014/01/04/suomesta-on-kadonnut-120-tyopaikkaa-paivassa/201435/12]100 000 teollisuuden työpaikkaa[/url]? Toki työpaikkoja on syntynyt lisää, mutta se ei riitä korvaamaan menetettyjä. Ainoastaan palveluala on kasvanut, vaikka esimerkiksi kaupan alaa uhkaavat uudet Venäjän vastapakotteet. Huonot uutiset eivät jää tähän. [url=http://www.tilastokeskus.fi/til/tyti/2014/06/tyti_2014_06_2014-07-22_tie_001_fi.html]Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömiä oli vuoden 2014 kesäkuussa 258 000, mikä oli 42 000 enemmän kuin vuosi sitten.[/url] Työttömyysaste on puolestaan kivunnut vuodentakaisesta 7,8 prosentista huimaan 9,2 prosenttiin. Samaan aikaan povaillaan jo uusia yt-neuvotteluja kautta linjan. Suomea ja Eurooppaa kurittava sosiaalinen kriisi ja räjähdysmäisesti kasvanut työttömyys on verhottu rakennemuutosretoriikan savuverhoon. Rakennemuutoksella tarkoitetaan laaja-alaista yhteiskunnallista muutosta, mutta talouden ja työllisyyden näkökulmasta puhumme periaatteessa työpaikkojen siirtymisestä halvemman tuotannon maihin, tästä seuranneesta palvelusektorin kasvusta ja kansainvälisten suhdanteiden vaikutuksista kansallisiin markkinoihin kansan eläköityessä. Aihe on sen verran kuuma, että Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) käynnisti vuonna 2012 Kataisen hallituksen johdolla [url=http://www.tem.fi/ajankohtaista/vireilla/strategiset_ohjelmat_ja_karkihankkeet/rakennemuutos_ja_tyomarkkinoiden_toimivuus_-ohjelma/tyopoliittisten_palvelujen_kehittamiskarkia_maaritellaan.115021.news]Rakennemuutos ja työmarkkinoiden toimivuus –ohjelman[/url], jonka oli tarkoitus etsiä vastauksia synkkiin tilastoihin. Ohjelman tavoitteet voi kiteyttää [url=https://www.tem.fi/index.phtml?s=4652]kohtaan[/url] [i]”jouston ja turvan tasapainottava työlainsäädäntö”[/i]. Ohjelma nimittäin näyttäisi keskittyvän työpaikkojen luomisen sijaan työmarkkinoiden joustoihin ja työntekijän etujen leikkauksiin. On toki totta, että laskelmalla palkkakustannuksia ja etuuksia lasketaan myös yritysten työntekijäkustannuksia. Jos kuitenkin samaan aikaan painotetaan kotimaanmarkkinoita ja etenkin pieni- ja keskituloisten ostovoiman nostamista, tavoite on ristiriitainen. Ohjelma toki mainitsee erityisryhmät, mutta unohtaa synkän kokonaiskuvan: työtä ei ole. Ohjelman rakenteellinen ongelma on siinä, että se ei keskity luomaan työpaikkoja vaan edellytyksiä työpaikkojen syntymiseen. Näin ei ole kuitenkaan ole käynyt, sillä euroalueen ajauduttua kysyntälamaan myös työvoiman kysyntä on laskenut. Koska yksityinen sektori ei voi kuitenkaan päivän paradigmaa mukaillen olla edes osa ongelmaa, päädytään hullunkuriseen johtopäätökseen, jossa työttömyys johtuu pelkästään työvoiman tarjonnasta ja joustamattomuudesta. Toisin sanoen työntekijästä itsestään, joka ei osaa sopeutua "rakennemuutokseen". Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen kertoi [url=http://www.talouselama.fi/uutiset/juhana+vartiainen+tehkaa+tyota+niin+valtio+voi+ottaa+velkaa/a2253392]Talouselämän haastattelussa[/url], että nyt pitäisi saada kotiäidit töihin, opiskeluajat lyhyemmiksi ja vastaavasti eläkeiät pidemmiksi, jotta Suomi saadaan uuteen nousuun. Ajatus on, että työn kysyntä kyllä korjaa itse itsensä, jos vain työmarkkinoiden ulkopuolisen työvoiman tarjontaa lisätään. Näin, vaikka Suomessa on jo 258 000 työtöntä. Aalto-yliopiston kansantalouden professori Pertti Haaparanta on [url=http://blog.hse-econ.fi/?p=6199]Akateemisessa talousblogissa[/url] eri mieltä Vartiaisen kanssa. Haaparannan mukaan työvoiman tarjonta ei ole ongelma vaan nimenomaan kysyntä. Ongelma ei siis ole työvoiman ulkopuolelle kadonneet potentiaaliset työntekijät vaan yritykset, jotka eivät palkkaa heitä ja ajavat näin työvoimaa työmarkkinoiden ulkopuolelle. TEMin vuosi sitten julkaistun [url=https://www.tem.fi/files/37652/alatalo.pdf]selvityksen[/url] mukaan työmarkkinoiden ulkopuolelle jäädään neljästä eri syystä. Näitä ovat laskeva kokonaistyöllisyysaste, ikärakenne, sukupuoli ja silkka turhautuminen. Ihmiset eivät jää työmarkkinoiden ulkopuolelle, koska se on heille jotenkin suotuisa tai vapaaehtoinen valinta vaan he luopuvat aktiivisesta työnhausta, koska ovat jo jäämässä pois työelämästä, siirtymässä toisiin tehtäviin tai kokevat kortistossa päivystämisen täysin turhaksi. Tiedän paljon näitä ihmisiä eikä heidän tilanteensa ole lähtöisin valinnoista, laiskuudesta tai päihdeongelmista vaan työn puutteesta tai potkuista. Jokainen toimeentulotuella tai pakkoyrittäjänä kituuttava tietää, ettei se hauskaa ole. On kuitenkin pakko tehdä epämieluisia töitä tai istua vastentahtoisesti kortistossa vain selvitäkseen, koska töitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Valitettavasti tilanne ei parane lyhentämällä opiskeluaikoja, pidentämällä eläkeikiä ja pakottamalla yhä suuremman osan työvoimapotentiaalista työmarkkinoiden piiriin vaan huonontaa tilannetta entisestään. Nämä toimenpiteet eivät lisää työvoiman kysyntää tai ostovoimaa eivätkä siten kasvata muuta kuin entisestään synkkiä työttömyystilastoja ja työmarkkinoiden ulkopuolista työvoimaa. On helppo vierittää vastuu heikommassa asemassa olevalle sanomalla, että tilastojen mukaan sinä olet ongelma. Kyse on pitkälti siitä, ettei uskalleta vierittää vastuuta työmarkkinoiden toisille ja kolmansille osapuolille eli elinkeinoelämän ja politiikkojen kannettavaksi. Suomi on erittäin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa eikä nouse lamasta inflaatiota odottelemalla vaan töitä tekemällä. Nyt olisi aika luoda työpaikkoja, vaikka sitten valtion velkaa kasvattamalla ja investointiohjelmin. Lisävelka ei ole pois suomalaiselta yrittäjältä ja työntekijältä vaan hyödyttää oikein investoituna molempia. Molemmat, sekä suomalainen yrittäjä että työtön, kärsivät nykyisestä taloustilanteesta. Valitettavasti vaikeita työllistäviä ratkaisuja ei tehdä osoittelemalla vaan sopimalla. Suomalaisen työttömän, duunarin ja yrittäjän on vaikea joustaa nykyisessä taloustilanteessa eikä Suomen harjoittama talouspolitiikka ei ole tuottanut toivottua kasvua. Hallituksen olisi kenties aika katsoa peiliin, tunnustaa epäonnistuminen ja miettiä harjoitettua politiikkaa uudelleen. Suomen kansantaloutta kun ei pyöritä pieni elinkeinoelämän eliitti vaan työtä tekevät suomalaiset. Jos työtä ei ole, ei pyöri talouskaan. Rakennemuutokseen voi vastata monella tavalla, mutta pitkällä aikavälillä työttömän, palkkatyöläisen ja pk-yrittäjän jättäminen yksin vastuuseen on kestämätön ja kallis ratkaisu. Työtä ei luoda tarjontaa vaan työn kysyntää eli työpaikkoja lisäämällä. Tämän ymmärtää jostain syystä jokainen työtön ja suuri joukko tutkijoista, muttei yksikään päättäjistä.