Miten kaikki tapahtui? Siis aloin kirjoittelemaan erään reilun kolmekymppisen opettajan kanssa, jolla oli monta rautaa tulessa. Hän oli mukava. Pyysin häntä kahville töiden jälkeen ja lasilliselle vähän myöhemmin muutamaankiin kertaan. Mutta aina oli kiireitä. Se oli epäilyttävää. Varoituskelloni alkavat soimaan yleensä nopeasti. Mutta kerta toisensa jälkeen halusin antaa hänelle tilaisuuden. Hän palasi viesteillään minun suuntaani.
Sitten annoin ymmärtää että antaa asian olla jos ei tapaaminen kiinnosta. Mutta se kiinnosti häntä edelleen. Sitten hän teki liikkeensä. Hän pyysi minua kaveriksi pikkubussiajelulle viikonlopuksi (sic!). Ajattelin ensin että "mitä helvettiä, mihin pelleilyyn olen sotkenut itseni…". Mutta jostain syystä kuitenkin suostuin. Halusin ennemmin katsoa kuin katua. Lupauduin yhden yön yli kestävään reissuun.
Hän kaartoi sovittuun paikkaan sovittuun aikaan. Hän oli sellainen kuin oli antanut ymmärtääkin. Se oli sinänsä helpotus. Pikkubussi oli oikeastaan muokattu asuntoautotyyppiseksi kulkineeksi, jolla oli varmasti mukava suunnata sinne minne nokka näyttää.
Hän kertoi kuinka avioliitto oli voimissaan mutta mies narsisti, täysin kykenemätön seksiin ja aidosti läheiseen ihmissuhteeseen ainakaan hänen kanssaan. Pikkubussi oli hänen veljensä. Hän ei suostuisi tapailuihin missään omenahotelleissa, eikä edelleenkään julkisilla paikoilla.
Miksei hän lähtenyt liitosta, kysyin. "Ei ole tarvetta", oli hänen vakiolauseensa. Talous oli ainakin yhteinen sillä tapaa, ettei lähteminen tullut hänen mukaansa kyseeseen. Lapsia oli tietenkin pari, ne olivat tuon viikonlopun isovanhemmilla hoidossa.
Pysähdyimme leirintäalueelle. Hän teki ruokaa. Nautimme viiniä. Rakastelimme useita kertoja illan ja yön aikana. Hän kertoi rehellisesti että eli puutteessa ja halusi kunnolla.
Seuraavana aamuna vitutti. Se oli samanaikaista vitutusta ja sen tajuamista että mikäli se minusta oli kiinni, tämä ei jäisi tähän. Mutta näin hänen silmistään, että me emme tulisi tekemään toista reissua. Ja totta puhuen, en itsekään olisi enää lähtenyt tällaiselle pikkubussireissulle. Hän ei edelleenkään kykenisi tapaamaan missään julkisilla paikoilla. Ehkä hän aidosti pelkäsi että hänen miehellään oli yksityisetsivä palkattuna tai jotain yhtä jännittävää ja epärealistista.
Hän hävisi. Hänen nimimerkkinsä hävisi palvelusta enkä enää koskaan kuullut hänestä. Tiesin hänen etunimensä ja hän minun. Minulla on hänen kuvansa ja hänellä minun. Siinä se.
Hän oli ensimmäinen seitsemästä.