Paloni – Suomalaisen suunnittelun Stockan kello

Keskustelin tänään tätini kanssa puhelimessa. "Täti, en pääsekään tänään kylään, mun on istuttava vielä koneella ja tehtävä duunia." "Ulla, teetköhän sä liikaa töitä?" "Täti, näinä aikoina on oltava onnellinen, että…

Edellinen, vaan ei viimeiseksi jäävä ostokseni Palonilta.
Keskustelin tänään tätini kanssa puhelimessa. "Täti, en pääsekään tänään kylään, mun on istuttava vielä koneella ja tehtävä duunia." "Ulla, teetköhän sä liikaa töitä?" "Täti, näinä aikoina on oltava onnellinen, että on ylipäätään työpaikka. Vielä onnellisempi jos tekee sellaista työtä, mitä rakastaa." Minä teen ja [url=http://www.paloni.fi/]Palonin[/url] [b]Minna Särelä[/b] tekee. Kohtaamispiste meillä on silloin, kun kävelen Palonin liikkeeseen sisään ja ostan häneltä jonkun suomalaisen suunnittelijan tuotteen. Kolmaskin henkilö rakastaa työtään, se suunnittelija jonka korua tai vaatetta saan siitä hetkestä lähtien ylpeänä kantaa. Saan tukea suomalaista käsityötä, suomalaista työtä, suomalaista intohimoa. Niin ja rohkeaa suomalaista yrittäjyyttä. Paloni on merkinnyt mulle suomalaisen suunnittelun kohtaamispistettä. Kohtaamisia tässä digimaailmassa välillä kaipaa, uskokaa pois. Voin toki surffailla tuntikausia netissä ja tilata korun jonka lopulta päätän haluta itselleni, mutta siitä jää puuttumaan se ilon hetki ja kohtaaminen, jolloin näen Palonittaren innon silmistä hänen kertoessaan tarinaa suunnittelijasta, siitä kuinka monta korua näitä on valmistettu, missä, mistä materiaalista ja millä ideologialla. Jää puuttumaan se suomalaisen suunnittelun "Stockan kello". Paikka jonne voit aina sopia muotitreffit. Niin, tänään sain kylmiä väreitä lukiessani [url=https://www.facebook.com/events/701187263258697/?fref=ts]Facebookista[/url], että Palonin taru lähenee loppuaan, ainakin tämän kohtaamispisteen muodossa. Taloudelliset vaikeudet, mitkä muutkaan. "[i]Kahden ja puolen vuoden aikana Paloni on tarjonnut kaikille mahdollisuuden tuntea suunnittelijansa ja ompelijansa[/i]", Palonin FB-sivut.
Edellinen, vaan ei viimeiseksi jäävä ostokseni Palonilta.
Yhteensä 132 suunnittelijaa, joille Paloni on tarjonnut kodin, verkoston, näyteikkunan heidän tuotteilleen, kunnes ne päätyvät uuden, niitä arvostavan omistajan vaatekaappiin. Nostanut epäilemättä monta suunnittelijaa esille pimennosta, monta suunnittelijaa joiden olemassaolosta minä en tietäisi ilman Palonia. Kymmeniä tuhansia euroja meni, perheen asunto, päivätyö ja silti Särelä tekisi kaiken uudestaan. Sitä taidetaan kutsua rakkaudeksi. Paloni tukee itsenäisiä suunnittelijoita, luovia ihmisiä, jotka ovat vastuussa vain itselleen, pystyvät olemaan rehellisiä itselleen ilman markkinointiosaston villityksiä, tai alalla vallitsevia trendejä. Suunnittelijoita, jotka valmistavat suunnittelemansa tuotteet itse, tai paikallisen valmistajan kera. Suunnittelijoita, joiden käyttämien materiaalien alkuperä tiedetään. Toki jälleenmyyjiä jatkossakin löytyy, mutta tämän rakkaustarinan päättyminen koskettaa enemmän kun Titanic-elokuvan loppuratkaisu aikanaan. Mä en tätä laivaa saa yksin käännettyä, mutta käyn kyllä nautinnolla törsäämässä rakastamastani duunista saadut eurot vielä Paloniin, suomalaisen, laadukkaan suunnittelun hyväksi. Meidän rahathan sen määrittelee, pysyykö vastuulliset yritykset jatkossa pystyssä. [i]Paloni, Eerikinkatu 7, Helsinki[/i]