Burkha ei ole vain vaate, vaan se on mobiili vankila, jonka sisään nainen on suljettu, toteaa muotitoimittaja Walter Coco Camp.
Luin aikoinaan hienon kirjan haaremeista. (En nyt juuri muista kirjoittajan enkä kirjan nimeä, mutta yritän kaivaa ne esiin jossain vaiheessa). Kirjassa käsiteltiin haaremeita Pohjois-Afrikassa muutamia vuosikymmeniä sitten.
Tämän naiskirjoittajan synnyinkaupungissa oli paljon varakkaiden miesten kotitaloja, joissa oli useita naisia. Talot olivat korkeiden muurien ympäröimiä.
Kirjoittajan mielestä näiden haaremien oleellinen piirre ei ollut se, että niissä oli useita naisia yhdellä miehellä, vaan se että naiset olivat vangittuina niihin taloihin.
Naiset eivät saaneet astua muurien ulkopuolelle ilman lupaa. He pääsivät vain pari kertaa vuodessa päiväretkelle ulkomaailmaan. Retki tapahtui suljetuissa vaunuissa, vartijoiden johdolla.
Muuriin oli tehty muutama pieni aukko, josta naiset saattoivat kurkistaa ulos ja nähdä palasen ulkomaailmaa. Siinä kaikki.
Burkha on vastaavasti naisen ylle laitettava liikuteltava muuri, jonka sisällä naisen pitää olla. RKP:n nuorisojärjestön vaasalaisen puheenjohtajan Oscar Ohlisin pitäisi käsittää, että burkha ei ole pelkkä vaate. Se on naiselle langetettu mobiilityrmä.