Lapsuuden käsitys “oikeista aikuisista”
Lapsena kolmekymppiset näyttivät ihmisiltä, joilla on kaikki hallussa: oma auto, oma mielipide ja todennäköisesti myös yksi hyvä villapaita. He eivät itkeneet kylpyhuoneessa, koska tili meni miinukselle, eivätkä miettineet, onko tonnikalapasta illalliseksi vähän liian opiskelijaruoka.
Sitten täytit kolmekymmentä ja tajusit, ettei aikuisuus ole mikään portti, joka aukeaa, kun olet tarpeeksi valmis. Se on lähinnä arkea, jossa yrität muistaa maksaa laskut ennen eräpäivää ja löytää jääkaapista jotain, mikä ei ole vanhentunutta.
Tutkimus: aivot eivät ole valmiit, mutta laskut kyllä
Cambridgen yliopiston tutkimus väittää, että ihmisen aivot kehittyvät jopa 32-vuotiaaksi asti. Se selittää paljon.Ehkä siksi nuoret aikuiset elävät pitkään harmaassa välitilassa: on työ, ehkä puoliso ja lemmikki, mutta olo on kuin ekaluokkalaisella.
Samaan aikaan yhteiskunta kuitenkin odottaa, että olet jo aikuinen. Pitäisi osata sijoittaa, täyttää veroilmoitus ilman paniikkia ja tietää, miksi sähköyhtiön sopimus pitää kilpailuttaa.
LUE MYÖS: Aivojesi murrosikä kestää 30-vuotiaaksi – ehkä siksi aikuisuus tuntuu yhä harjoittelulta
Myytti oikeasta aikuisuudesta
Olemme oppineet, että aikuisuus tarkoittaa vakautta, päättäväisyyttä ja selkeyttä. Että jossain vaiheessa tulee hetki, jolloin heräät ja tiedät, mitä haluat elämältä. Mutta totuus on, että suurin osa aikuisista vain improvisoi.
Oikeaa aikuisuutta ei ole, on vain valheellinen aikuisuus, jossa yrität ottaa vähän enemmän vastuuta kuin eilen.
Epävarmuus ei katoa – se vain vaihtaa aihetta
Moni ajatteli, että kolmekymppisenä itsevarmuus ja elämänhallinta olisivat vihdoin vakiovarusteita. Mutta epävarmuus ei katoa, se vain siirtyy eri asioihin. Kaksikymppisenä mietit, mitä haluaisit tehdä. Kolmekymppisenä mietit, teitkö oikeat valinnat.
Ehkä aikuisuus onkin juuri sitä: hyväksyt, että epävarmuus on pysyvää seuralainen. Että on ok olla sekä pomo että paniikissa. Että voit maksaa lainaa ja silti pelätä, että kasvoit väärään suuntaan.
LUE MYÖS: Yksi huomaamaton ajatus tekee monista meistä tyytymättömiä – näin vältät sudenkuopan
Ehkä aikuisuus ei ala – se vain tapahtuu
Aikuisuus ei ala päivämäärällä, iällä tai saavutuksilla. Se on liikettä, hiljaista siirtymää, jota ei huomaa ennen kuin katsoo taaksepäin.
Ehkä aikuisuus alkaa siitä hetkestä, kun lakkaat etsimästä lupaa elää omaa elämääsi. Kun alat tehdä päätöksiä, joista voit itse vastata, vaikka ne menisivät pieleen.
Silloin huomaat: ehkä tämä on sitä aikuisuutta. Epätäydellistä, vähän sotkuista, mutta itselle juuri sopivaa.
