Unohtakaa HIM ja Antti Tuisku. Nykyajan mittapuulla Dingo-hype 1980-luvun puolivälissä oli käsittämätöntä aikaa.
“Kun tulimme kuvausmatkalta Marokosta, vastassa Helsinki-Vantaan lentoasemalla oli kaaos ja
2 000 kirkuvaa fania. Bändi kuskattiin turvaan suoraan koneesta poliisiautolla muutaman kilometrin päähän. Passejakaan ei tarkastettu”, kertoo Dingon silloinen manageri Lasse Norres.
Lisäksi bändi on jouduttu salakuljettamaan keikan jälkeen lavalta laitteistolaatikoissa. Niistä meinasi tulla hauta-arkkuja, kun fanit äkkäsivät tempun.
“3 000 hysteerista gimmaa jyräsi raavaat järjestysmiehet ja puristautui laatikkojen ympärille. Samalla he tukkivat laatikoihin poratut ilmareiät. Silloin iski pakokauhu”, muistelee Neumann.
Kalabaliikki syntyi myös Dingon nimikirjoituskeikalla Pukevassa, kun fanit intoutuivat hajottamaan tavaratalon irtaimistoa. Nimikirjoitukset jäivät antamatta.
“Se oli kauhea pettymys 13-vuotiaalle tosifanille. Olin aina eturivissä ja osasin kaikki Dingon biisit ulkoa väliääntelyitä myöten. Sanat muistan vieläkin”, kertoo juontaja Annika Metsäketo.
Dingon fanipostin määrää voivat nykybändit vain kadehtia. Kilometreittäin rakkausrunoja, satoja laatikollisia pehmoleluja ja läjäpäin itsetehtyjä vaatteita ja koruja. Parhaimmillaan fanilahjoja kertyi niin paljon, että ne piti noutaa päivittäin postista pakettiautolla.
Kaikkia Dingo ei miellyttänyt. Ikävin episodi tapahtui Lappeenrannassa.
“Keikkabussiimme oli asennettu dynamiittia. Onneksi roudarimme tarkisti bussin ennen lähtöä”, Neumann huokaisee.
Ja tämä kaikki kolmessa vuodessa.
Dingo esiintyy Cityn Baarifestareilla Espan lavalla 10.8. klo 18.
Tiesitkö että…
- Ennen Dingoa bändin nimet olivat Sous-Pierre ja Soho.
- Levy-yhtiöt eivät olleet innostuneita Dingon demosta. Poko ei palannut asiaan. CBS lähetti kirjeen, joka alkoi seuraavasti: “Hyvä Pertti. Valitamme, mutta sinun lauluissasi ei ole hittipotentiaalia.”
- Dingolle tarjottiin 1980-luvun puolivälissä kahta merkittävää tuotemerkkisopimusta: Dingo-purkkaa sekä Dingo-farkkuja. Yhtye hylkäsi molemmat tarjoukset.
- Autiotalo-kappaletta yritettiin viedä myös ulkomaille. Biisi kääntyi muotoon The House Without A Name. Sinkku nousi listoille vain Suomessa.
- Dingon keikkapalkkio oli keskimäärin 30 000 markkaa, kolme kertaa enemmän kuin muilla kotimaisilla huippubändeillä.
- Pelkästään Dingo-päiväkirjojen ja Neumannin kuvalla varustettujen lehtiöiden myynnistä tuloutui bändille 200 000 markkaa vuodessa. Summalla olisi saanut tuolloin kaksion Helsingin keskustasta.
Hei, me myydään!
- Nimeni on Dingo (1984)
109 000 kpl - Kerjäläisten valtakunta (1985)
190 000 kpl - Pyhä klaani (1986)
78 000 kpl - Via Finlandia (1994)
13 000 kpl
Fanikamat
- Japanilainen auringonlaskukorvakoru
“Shop Tetuanista sai kaikkia koruja, mitä Dingon jätkilläkin oli. Tein itse korvakorut, joihin liimasin Jontun kuvan.” - Leikatut nahkahanskat
“Neumannilla oli punaiset, minulla oli mustat, koska Jontullakin oli.” - Sifonkihuivi
“Sen piti olla vaaleanpunainen.” - Raidalliset pillihousut
“Ne olivat jo 13-vuotiaallekin tiukat. En ymmärrä, miten bändin jätkät ahtautuivat niihin.” - Hakaneula
“Kätevä kiinnitykseen. Sillä pystyi myös tökkimään tiensä keikalla eturiviin.”
Lähde: Dingo-fani, juontaja Annika Metsäketo
Biisit top 5
- Sinä ja minä
“Ensimmäinen iso Dingo-hitti ja rakas lapsi. Tätä ei voi ohittaa.” - Nahkatakkinen tyttö
“Räväkkä. Roisimpikin väki hyppii tämän tahdissa tasajalkaa.” - Autiotalo
“Dingon Yesterday.” - Perjantai
“Ainoa 90-luvun suuri Dingo-hitti. Lempibiisejäni.” - Musta leski
“Haluttu, uusi kappale, joka kantaa jopa keikkasetin loppupäässä.”
Lähde: Neumann
