The Corrsin suhteen ei ole mitenkään vaikea päätellä mihin kohtaan se on asemoitu. The Corrs on täsmäohjus aikuiseksi ehtineiden pop-kuluttajien sydämiin.
The Corrs on julkaissut ennen ´´In Blue´´-uutuuttaan kaksi albumia, jotka molemmat pitkän ja hartaan markkinoinnin jälkeen majoittautuivat kuukausikausiksi listojen kärkipäähän. Levymyynnillä mitattuna he ovat viime vuosien suuria menestyksiä Euroopassa.
Eikä ihan sattumalta. Ensiksikin, bändissä on kolme näyttävää nuuorta naista framilla. Erittäin hyvä lähtökohta pistää hittibändiä kasaan, varsinkin kun Corrsin systereillä riittää vielä vokaaleissakin annettavaa. Filmitähdiltä näyttävien sisarusten rinnalla keikkuu myös veli ja kasassa on ihka oikea perheyhtye. Sehän on tottakai mieleenpainuvaa ja kiinnostavaa, joten yhtye on pitkällä erottaumisen vaikeassa lajissa.
The Corrs tulee tietenkin Irlannista, tuosta alkuvoimaisen kansanmusiikkikulttuurin ja hienojen pop-yhtyeiden maasta. Niinpä sen musiikin taustalla voi erittäin tarkalla korvalla kuunteleva aina välillä erottaa tinahuilun vihellyksen tai bodhran kuminan, vaikka itse biisit ovat imelää aikuispoppia. Itse musiikilla on siis huomattavasti vähemmän tekemistä irlantilaisuuden kanssa kuin kemijärveläisellä irkkupubilla. Ei väliä, kunhan imagoon saadaan lisää sympaattista särmää.
Corrsien apuna biisinteossa on tällä kertaa ollut Shania Twainin säveltäjä/tuottaja Mutt Lange, joka kyllä tietää miten aikuisten pop-kuluttajien päähän saadaan biisi tarttumaan. Corrsien ´´Breathless´´-single on junnannut kopassa samalla voimalla tänä kesänä kuin Twainin ´´Doesn´t Impress Me Much´´ edellisenä. Näpäköiden kipaleiden sulavuus on varmistettu Mitchell Froomin (mm. Suzanne Vega, Crowded House) tyylitajuisella soundimaailmalla.
Kaiken kaikkiaan ´´In Blue´´ on siis lähes täydelliseksi hiottu pop-tuote. Kun kyseessä on vielä yhtye, jolla on miljoonien valmis ostajakunta, ei mitään ole jätetty sattuman varaan. Ehkä siksi levy myös kuulostaa piinaavan kosiskelevalta ja sliipatulta. Mikään ei särähädä korvaan, mikään ei saa huomiota kiinnittymään.
Vaikka en itse ole koskaan The Corrs-yhtyeestä piitannut, niin väittäisin, että tällä kertaa aletaan olla jo aika rajoilla. Jokuhan voi olla sitä mieltä, että kyseessä on rautainen ammattitaito, mutta ikävästi lopputulos kuulostaa pelkältä laskelmoinnilta. Ei kaupallisuudessa ole todellakaan mitään pahaa, mutta ei kai ihan kaikkia ole pakko miellyttää koko ajan? Silloin yleensä nimittäin käy niin, ettei enää miellytä ketään.
