Vanhemmat jakavat lastensa kuvia ja tarinoita sosiaalisessa mediassa enemmän kuin koskaan.
Ilmiölle on oma nimityksensä: sharenting eli somevanhemmuus.
Monille se tuntuu luonnolliselta tavalta jakaa arkea ja ylläpitää yhteisöllisyyttä.
Mutta tutkimukset kertovat, että lasten kokemus on usein hyvin toisenlainen.
Lasten lupaa ei kysytä
Journal of Family Theory & Review -lehdessä julkaistu järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus, joka kattoi 61 empiiristä tutkimusta, tunnisti somevanhemmuuden kuusi keskeistä teemaa:
- jakamisen piirteet
- lasten yksityisyydensuoja
- ammattimainen sharenting
- lasten omat näkökulmat
- ennustavat tekijät
- seuraukset.
Katsauksen mukaan lapset suhtautuvat vanhempiensa somettamiseen usein kielteisesti — mutta vanhemmat eivät kysy heidän lupaansa.
Lapset kokevat jaetut kuvat häpeällisinä
Children & Society -lehdessä julkaistu tutkimus osoitti, että nuoret kokevat vanhempiensa somejakamisen usein kiusallisena ja yksityisyyttä loukkaavana.
Useimmat toivoivat, etteivät vanhemmat julkaisisi materiaalia heistä, ja kokivat vanhempiensa sometoiminnan nolona.
Jakaminen lisää kiusaamisen riskiä
Tutkimusten mukaan vanhempien jakama materiaali voi altistaa lapset kiusaamiselle ja hyväksikäytölle verkossa.
Kuvat leviävät helposti alkuperäisen kontekstin ulkopuolelle, ja materiaalia voidaan käyttää tavoilla, joita vanhemmat eivät ole voineet ennakoida.
Vanhemmat aliarvioivat riskit johdonmukaisesti
Italian Journal of Pediatrics -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan vanhemmat tiedostavat somevanhemmuuden riskit heikosti.
Monet julkaisevat lastensa kuvia ilman tietoa siitä, miten laajalle materiaali voi levitä tai miten sitä voidaan käyttää väärin.
Nepot-sarja näyttää ilmiön Suomessa
Ylen tuore Nepot-sarja, jossa julkkisperheissä kasvaneet lapset kertovat kokemuksistaan, on nostanut aiheen suomalaiseen keskusteluun.
Victoria Eerikäinen kritisoi sarjassa vanhempiensa jatkuvaa somekäyttöä, ja Frans Frangén kuvaa julkisuudessa kasvamisen varjopuolia.
Ilmiö ei koske vain julkkiksia — jokainen somevanhempi tekee lastaan koskevia julkaisupäätöksiä.
Lapsi ei voi antaa tietoista suostumusta
Pienet lapset eivät voi ymmärtää, mitä julkinen digitaalinen jalanjälki tarkoittaa pitkällä aikavälillä.
Nuorisokaan ei usein osaa vastustaa vanhempiensa päätöstä jakaa.
Lapsen oikeus yksityisyyteen on ihmisoikeus, jota vanhemman someaktiivisuus ei saa ohittaa.
Kolme kysymystä ennen jakamista
Ennen lapsen kuvan tai tarinan julkaisemista vanhemman kannattaa kysyä itseltään:
- Haluaisiko lapseni tämän julkaistavan?
- Voisiko tätä materiaalia käyttää häntä vastaan tulevaisuudessa?
- Ja onko tämä minun tarinani vai hänen tarinansa?
LUE LISÄÄ: Oxford tutki: Psykologit löysivät tavan puhua lapselle, joka ratkaisee aikuisiän onnellisuuden
