Jippu yritti vuosia tehdä musiikkia, joka kelpaa iskelmäkanaville ja helluntaiseurakunnalle. Nyt hän ei jaksa enää miellyttää kaikkia, joten on aika sanoa suorat sanat.
”Kriisi, käytä sitä sanaa.”
Huhtikuisena keskiviikkoiltana Jippu nojailee seinään kädet puuskassa ja näyttää ärtyneeltä. Ollaan Warner Musicin saunatiloissa. Äänessä on juuri ohi vilahtaneen Paula Koivuniemen käheyttä.
Uusi levy on valmis. Kolmannen levyn kriisi on vaatinut neljä vuotta työtä ja perslihaksia, ja siitä on puhuttu kuukausia ennen ilmestymistä. Tähän tapaan:
Laulaja Jippu poseeraa sensuellin seksikkäänä – katso uusi kuva! (MTV3.fi, 10.03.2012)
Jipun muodonmuutos puhutti. Kiltistä uskistytöstä tuli Maria Magdaleena, jonka rinnat kuultavat ujosti punaisen kaavun alta.
”Uskovaiset saivat sätkyn. Alkoi puhelin piristä”, hän kertoo.
Muodonmuutos on väärä sana. Kysymys on todellisuuden paljastumisesta.
Jippu pälyilee vaaleiden hiustensa takaa ja hiplaa ristiä kaulassaan.
Globen-halli, Tukholma, 2001. 15-vuotias Jippu on eksynyt gospel-konserttiin. Hän ei tullut uskoon riparilla, koska siellä oli tylsää, junttia ja aivotonta.
Pappi julistaa lavalla: ”Kuka haluaa ottaa Jeesuksen vastaan?”
Jippu ajattelee, että onpa karismaattinen mies.
”Ei ollut muutakaan tekemistä, joten menin sinne eteen. Nostin kädet ilmaan ja Halleluja, se oli siinä.”
Siitä asti Jippu on ollut uskossa, mutta viha-rakkaussuhteessa uskontoon.
”Mä rakastan valhetta, mun unelmaelämä on vastuuton ja itsekäs.”
Sellainen, jossa ei tarvitsisi ajatella muita.
”Mä joudun joka päivä pinnistelemään lähimmäisenrakkauden eteen.”
Uskoon tullessaan hän oli herkässä iässä.
[AD]
”Just se ripari-ikä on tosi paha muutenkin”, hän huokaa.
”Se pisti mun pään ihan sekaisin. Nuorena on pahassa vaiheessa. Sellainen hurahtaminen tekee ihmisen henkisesti sairaaksi. Kielillä puhumista ja mitä näitä nyt on.”
Hurahtaminen tapahtui, ja usko on nyt Jipun elämän ykkösprioriteetti.
”Ekana tulee Jeesus, tokana musiikki ja kolmantena miehet. Ja naiset! Tykkäänhän mä niistäkin.”
Siis hetkinen. Onko tämä se konservatiivi-Jippu, josta olemme lukeneet naistenlehdistä? Mitä on tapahtunut?
Jippu vuodattaa elämänsä biiseihinsä estoitta. Uudesta levystä Väärinpäin lentävät linnut ei ole hitustakaan epäselvyyttä: se on erolevy.
Sieltä löytyvät niin julkkispoikaystävät Jussi Lampi kuin salibandypelaaja Markus Bolsströmkin.
”Huh, se oli kuule melkoista”, Jippu muistelee jälkimmäistä.
”Linnut lauloi takapihalla ja oli oravia ja viisi ikkunaa pellolle. Mä istuin ja mietin että voiko mikään olla näin tylsää. Vitun oravat, lentäisitte edes!”
Sormukset pöydälle, good bye, sleep tight. Kuulostaa erehtymättömästi Jipun kappaleelta Hei me erotaan.
Työmatkoilta tuot kotiin kultaa ja tuliaisia. Viet meidän äitiä vuosittain kalliilla syömään, et suostunut edes mulkkuja lyömään. Oot kuin vampyyrileffojen teinitähti sängyssä.
Jussi Lampi sen sijaan oli päinvastainen unelma. Siitä lööpit ovat kertoneet enemmän.
”Se oli se vanha sielu, johon mä rakastuin.”
Suhde muuttui ystävyydeksi. Sitä se on edelleen.
”Kyllä se Jusandeeri on, jolle mä nykyisin ekana kilautan, jos tulee murhe.”
Näiden suhteiden jälkeen sekä espoolaisunelma että taiteilijaunelma hajosivat.
Jippu makasi päiväkausia yksiönsä lattialla sikiöasennossa.
”Tuijotin taulua, jossa on Jeesus Getsemanessa matkalla ristille. Tuijotin sitä taulua ja mietin, että nyt mä olen tullut yksinäisyyteen, johon mun elämä tulee johtamaan, jollen mä opi arvostamaan niitä asioita, jotka mulla on.”
Siitä oli hankala nousta. Konkreettisesti.
”Jossain vaiheessa tajusin, että vittu. Mä en oo matkalla ristille vaan Alepaan.”
Sitten syötiin.
Jippu, oikealta nimeltään Meri-Tuuli Elorinne, syntyi Hakunilassa, vantaalaisessa lähiössä, vuonna 1985.
Lempinimi Jippu annettiin jo silloin. Se tulee Riiviöistä.
”Niissä oli sellanen pallukka nimeltä Jippu. Jos sen jätti ruokkimatta, tuli demoneja. Mä olin yhtä lihava lapsena. Ja aika demoninenkin.”
[BOXSTORY 300]
Jipun seitsemän kuolemansyntiä
- Takertuminen
”Annoin jo ekalle poikaystävälleni kaiken. Toiselle vähän enemmän. Ja niin edelleen.” - Päihteet
”18-vuotiaana asuin Pietarinkadulla, vedin röökiä ja huuhdoin maksalaatikon alas lämpimällä Camparilla. Polte keskivartalossa oli ainutlaatuinen.” - Kateus
- Mustasukkaisuus
- Pettäminen
”Levyllä puhutaan venäläisestä huumekauppiaasta. Ei niitä vain yksi ollut. Oon harrastanut seksiä aika monen huumekauppiaan kanssa.” - Ylpeys
- Omistuksenhalu
[/BOXSTORY]
Äiti ja isä, oopperalaulaja Jorma Elorinne, erosivat Jipun ollessa kuusivuotias. Hän jäi asumaan äidin ja uuden isäpuolen kanssa.
Isäpuolelle maistui viina liiaksi asti. Niin paljon, että Jippu otettiin huostaan. Tärkeät vuodet hän viettikin kasvattikodissa Kauniaisissa. 17-vuotiaana hän päätti itsenäistyä ja muutti Helsinkiin. Rakastuneena, tietenkin.
”Muutin Kalevankadulle miehen luokse, jolle annoin kaiken.”
Jippu alkoi säveltää biisejä ja meni Tapiolan musiikkilukioon, mutta jätti sen kesken.
”Ainoa motiivi oli tanssia vanhat, kun se oli tehty, erosin koko vitun koulusta.”
Sen jälkeen hän on neljästi yrittänyt aloittaa aikuislukion. Tavoitteena on joskus ”tehdä oikeita töitä”.
”Mutta en mä osaa tehdä muuta kuin laulaa tai julistaa Kristuksesta.”
Jäljelle jää siis papinura.
”Toisaalta mä haluisin lähetystyöhön, mutta tällainen hörhökö johonkin Kongoon? Että terve lapset, tulkaa tädin luokse, vähän erilainen täti tänään puhumassa. Sellainen kiroileva, joka nussii koko savannia.”
Kun itsenäistymiseen sysännyt suhde päättyi, Jippu muutti Pietarinkadulle hippikommuuniin ja alkoi käydä töissä. Ensimmäisestä työpaikasta marjamyynnissä tuli potkut.
”En osannut laskea kassaa. Sitten siivosin tehtaita ja gynekologiklinikoita.”
Siellä ensimmäiset vastaan tulleet veriset kohtupussit olivat liikaa. Jippu meni myymään vaatteita Benettonille. Potkut tuli taas.
19-vuotiaana elämä muuttui. Jippu lähti ystävineen London Pubiin jameihin. Hän sai päähänsä laulaa Yesterdayn, vaikkei muistanut sanoja.
”Heti sen jälkeen tuottaja Asko Kallonen, hillitön Beatles-fani, tuli sanomaan, että sä vedit noi sanat kyllä ihan päin vittua, mutta meitä kiinnostaisi tehdä sun kanssa musiikkia.”
Parissa vuodessa leivottiin laulaja-Jippu, joka astui näyttävästi julkisuuteen.
Uskovaiset hylkäävät, sitä on turha miettiä. Ne ajaa ulos meistä vääriä henkiä.
Näillä sanoilla alkaa Jipun uusi levy. Se kertoo tietysti Jipusta itsestään.
”Mä olen 15-vuotiaasta asti yrittänyt kelvata seurakunnille.”
Huonolla menestyksellä.
”Halusin löytää yhteisön, jossa voisin olla lähellä Jeesusta. Olin valmis jakamaan jotain vitun lappujakin. Mä olin tosissani sen jutun kanssa, mutta ei.”
Seurakunnissa ei saanut olla oma itsensä.
”Rakkaudesta tehtiin aina ehdollista. Toivotettiin tervetulleeksi, mutta pakotettiin muuttumaan niiden normien mukaiseksi. Että me rakastetaan sua, jos teet näin.”
Jippu sanoo ihailleensa konservatiiveja.
”Ajattelin, että ne on vapaita. Niille kaikki on yksinkertaista, mustavalkoista. On helppo ajatella, että Raamattu menee näin: Eeva otti omenan, se on luuseri, käärme vietteli sen, kaikki meni päin persettä. Ja nyt on helvetti ja taivas ja mitä kaikkea. Yritin tulla sellaiseksi.”
Elämä konservatiiviystävien kanssa oli niin kauan helppoa, kun tiesi, ettei kahdesta asiasta voi keskustella. Homoseksuaalisuus ja kaste.
Ensimmäisten levyjen kohdalla Jippu juoksikin laulamassa kirkoissa, helluntaiseurakunnissa, turuilla, toreilla. Jipusta tuli nuoren fundamentalistisukupolven sanansaattaja. Vapaa-ajallaan hän dokasi DTM:ssä homoystäviensä kanssa.
Nyt seurakunta on löytynyt. Jippu on mukana Agricola-liikkeessä, ”ainoassa seurakunnassa, joka on ottanut hänet vastaan”. Siinä, jossa pappina on autoerotiikasta gradunsa tehnyt Teemu Laajasalo.
”Me sanotaan sitä runkkupapiksi.”
Ei voida ohittaa faktaa, että Jippu on viime aikoina vakiintunut. Viime syksynä hän meni naimisiin.
”Joo, mikä vitsi! Mutta en voisi ikinä omistautua yhdelle ihmiselle kokonaan.”
Hetkinen. Peruutus. Eikö se juuri ole kristillisen avioliiton idea? Kähinänsekaista naurua. Paula Koivuniemi -vibat tulevat taas.
”Mä oon pääni sisällä kehittänyt sellaisen uuden avioliiton. Sellaisen modernin.”
Hän on hiljattain väitellyt parhaan ystävänsä Heli Kajon kanssa siitä, pitääkö taiteilijan olla rappiolla. Jippu on myös lopettanut dokaamisen ja tupakoinnin, mutta arkea hän ei suostu vieläkään aloittamaan. Espoolaisunelman leikkiminen salibandymestarin kanssa riitti.
[AD]
”Mä herään arkisin sitten kun huvittaa ja mistä huvittaa. Viime syksynä vietin enemmän aikaa Helin kuin mun miehen kanssa”, hän sanoo.
Rappiolla tai ei, luovuuden resepti on valmis, ja se tulee tässä:
”Ambivalenssi, se se on. Mä en usko Badding-kompleksiin, että juodaan viinaa ja tullaan viisaammiksi. Täysin rappiolla oleva ihminen ei ole luova. Mutta jos yhtä aikaa asuu Eirassa ja kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta kehittää vaikka kolmiodraaman elämäänsä lisäväriksi, niin alkaa galaksit pyöriä.”
Ehkä avioon astuminen on Jipulle juuri tällainen balanssia tuova tekijä. Sitä hän ei suostu myöntämään.
Hän ei puhu ihmissuhteistaan, jos toinen osapuoli ei ole julkisuudessa. Taiteilijaystävistään sen sijaan Jippu puhuu paljon. Jussi Lammen lisäksi taiteilijahörhöstämme pitävät huolta muun muassa Arno Kotro ja Jenni Vartiainen.
”Jenni on se, joka tulee kiskomaan ylös yksiön lattialta kun mä kollotan mieshuolia.”
Niin ja Minka Kuustonen.
”Se tekee mulle papusoppaa aina kun oon ollut väärän ukon kanssa.”
Arnoon hän tutustui luettuaan runokokoelman Sanovat sitä rakkaudeksi. Jippu samastui siihen.
”Asko ehdotti, että pyydetään äänityksiin yleisöksi mun elämään vaikuttaneita miehiä, että saadaan oikea fiilis. Pyysin ekana Arnon, ja loput oli jotain vanhoja hoitoja.”
Yksi asia kuitenkin on selvää. Poliittista viestiä Jipulla ei taiteilijana ole vieläkään.
”Ei vittu todella. Mä oon sataprosenttinen taiteilijahörhö. En mikään vitun poliitikko tai humanisti. Ajattelen näitä juttuja ihan oman kuupan sisällä. Laulan omista himoistani, omista synneistäni.”
Kirjaimellisesti. Kiertue on ihan juuri alkamassa.
”Ai kauheeta. Tän haastattelun jälkeen varmaan alkaa taas puhelin piristä helluntaiseurakunnista. Ehkä heitän sen tällä kertaa seinään.”
