Saint Etienne on hillunut vuosikymmenen trendikkäimpänä yhtyeenä, joka ei silti ole ollut koskaan inessä. Yhtye on aina liian fiksu ja heidän suhteensa musiikkiin, liian kompromissiton. Etienne on yhdistellyt 60-lukulaista pop-harmoniaa klubi-soundeihin ja akustista näpelöintiä avant garde-sekoiluun. “Sound Of Water” on Etienneä vaikeimmillaan. Tarttuvia pop-hittejä ei levyltä kaiva, vaikka välillä melodiat välkkyvätkin kirkkaana. Pinttyneille pop-teoreetikoille tämä albumi tarjoaa kiinnostavan matkan pop-kulttuurin kääntöpuolelle. Sadan vuoden päästä Etienne on joko unohdettu tai sitten myöhemmin täyteen arvoonsa kohonnut klassikko.
