Helsinki kympissä sijaitsee kaupunkisuunnittelun kukkanen, joka kertoo kulttuuristamme paljon. Keskellä arvokortteleita on varmaan kaupungin suurin yleinen takapiha, joka tosin kantaa uljasta nimeä “vanha pasaasi”. Missä tahansa kulttuurikaupungissa tämä (potentiaalisesti) tunnelmallinen kuja olisi täynnä pikku ravintoloita ja putiikkeja. Nyt Aleksin ja Espan yhdistävä kuja näyttää elokuvista tutulta kolkkauspaikalta.
Kujan varrelle on kuitenkin eksynyt yksi tunnelmallinen pikku ravintola, joka keskeisestä sijainnistaan huolimatta lienee yksi kaupungin parhaista salaisuuksista. Bar Celona (huomaa sanaleikki!) on mukava pieni tapaspaikka, jonka antimet eivät ole hinnalla pilatut. Ravintola on mainio poikkeus verisesti kilpaillun keskustan ketjujen mafiaa vastaan. Henkilökunta huikkaa heti ovelta tervetulleeksi ja täällä hymykin näyttää irtoavan luontaisesti, ilman että se lukee laatukäsikirjassa.
Perjantaina baariin alkaa tasaisesti valua porukkaa töiden jälkeisille. Anniskelutiskin viereen on katettu tapaksia (klo 15 lähtien) freesisti esiin. Keittiöltä ehdottoman hyvä veto on se, ettei tapaksissa ole pyritty “autenttisuuteen”, mikä meidän oloissamme yleensä tarkoittaa pakollisia pata negroja, oliiveja ja tortilloja. Kaikki tapakset on väsätty paikan päällä ja niissä on käytetty mielikuvitusta. Tarjolla on sekä kylmiä, että lämpimiä tapaksia. Testi-iltana tiskillä on toistakymmentä erilaista tapasta mm. tandoorikanaa, chipotlelihapullia, tonnikala-munasalaattia, marinoituja kasviksia ja nuudeleita ym. hyvää. Keittiönporukat kertovat joskus tehneensä jopa riistakäristystä tapas-annoksiksi. Tätähän tapas oikeasti on – pientä suolaista brenkun seuraksi. Toimii.
