Kun parisuhteessa riidellään, älyä ei mitata sanoilla vaan sillä, mitä jätetään sanomatta.
Fiksu kumppani ei aina ole se, joka voittaa väittelyn, vaan se, joka ymmärtää, milloin taistelu ei johda mihinkään.
Et oleta heti pahinta
Kun toinen vetäytyy hiljaiseksi, monen mielessä alkaa pyöriä tarina: “Hän ei välitä enää”, “se on vihainen”, “olen tehnyt jotain väärin.”
Tunneälykäs ihminen pysähtyy ennen kuin alkaa tulkita. Hän osaa erottaa omat tunteensa toisen käytöksestä, eikä rakenna katastrofia ilman todisteita.
Tämä ei tarkoita välinpitämättömyyttä, vaan päinvastoin: kykyä nähdä kokonaisuus. Hiljaisuus ei aina ole rangaistus. Joskus se on vain hetki, jolloin toinen yrittää säädellä itseään. Fiksu kumppani tietää, että kaikkea ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti.
LUE MYÖS: Miten tunnistaa manipuloiva ihmissuhde – 8 lausetta, jotka paljastavat vallankäytön
Et reagoi heti – vaan rauhoitut ensin
Suhteen älykkäimmät hetket tapahtuvat usein silloin, kun kumpikaan ei sano mitään. Tunneälykäs kumppani ei vastaa adrenaliinilla, vaan hengittää ennen kuin puhuu. Hän tuntee kehonsa reaktiot: sen, kun syke nousee, leuka kiristyy ja mieli haluaa puolustautua – ja antaa niiden laskea ennen kuin toimii.
Kyse ei ole passiivisuudesta, vaan säätelystä. Rauhoittuminen ei sammuta tunnetta, se tekee tilaa ajattelulle. Ja juuri siinä tilassa syntyy sanat, jotka eivät satuta, vaan ratkaisevat.
Muistat, että kumppanisi ei ole sinä
Tunneälykäs kumppani ymmärtää ehkä tärkeimmän asian: toinen on erillinen ihminen, ei jatke omista tarpeista tai peloista.
Kun rakastaa, rajat helposti hämärtyvät ja yhtäkkiä toisen paha mieli tuntuu omalta epäonnistumiselta. Mutta fiksu rakastaja näkee: hänellä on oma sisäinen maailma, omat tunteensa ja tulkintansa.
Sen hyväksyminen ei luo välimatkaa, vaan turvaa. Se tarkoittaa, että suhde kestää erillisyyttä ja juuri siksi yhteys on aito.
LUE MYÖS: Jos suhde tuntuu jumittuneelta, vika ei välttämättä ole tunteissa – vaan tavassa olla yhdessä
Tunneälykäs kumppani osaa hallita omaa toimintaansa
Tunneälykäs kumppani ei ole se, joka ei tunne mitään. Hän on se, joka tuntee kaiken, mutta ei anna sen hallita.
Hän osaa kysyä itseltään: “Onko tämä totta, vai vain tunne?”
Lähde: Psychology Today