Kun kauna ei laannu – näin kosto kasvaa rikokseksi

Elokuisena perjantaina brittiläinen tuomioistuin antoi pitkän tuomion miehelle, joka oli odottanut neljä vuotta hetkeä kostolleen.

35-vuotias Elias Morgan ampui entisen vankilanvartijan Lenny Scottin kuoliaaksi kuntosalin pihalla Skelmersdalessa helmikuussa 2024.

Scott oli aikanaan työskennellyt HMP Altcoursen vankilassa ja paljastanut Morganin salasuhteen naisvartijaan. Se oli teko, joka katkaisi vangin etuoikeudet ja toi lisärangaistuksia.

Morgan ei unohtanut. Hän yritti ensin lahjoa vartijan hiljaiseksi, sitten uhkaili, lopulta alkoi seurata tätä. Hän hautoi synkkää suunnitelmaa, ja vuosia myöhemmin vapauduttuaan hän toteutti sen. Morgan ampui kuusi laukausta keskellä kirkasta päivää.

Tuomioistuin kuvasi tekoa kylmäveriseksi kostomurhaksi.

“Hän ei sietänyt nöyryytystä. Hän halusi kostaa sen, että joku riisui häneltä vallan”, kuvaili syyttäjä istunnossa.

Lue myös: Jokaisella narsistilla on oma “lentävä apinansa” – tätä se tarkoittaa

Miksi kosto houkuttaa?

Kosto tuntuu oikeudenmukaiselta. Kun joku satuttaa meitä, niin oikeusjärjestelmä ei aina tuo helpotusta. Silloin ihminen alkaa miettiä: jos en minä itse hae oikeutta, niin kuka sitten?

Kriminaalipsykologit kuvaavat kostoa oikeuden illuusioksi. Se on tunne, joka antaa hetkeksi vallan ja hallinnan tunteen, mutta jonka seuraukset ovat aina hallitsemattomat.

Morganin tapaus on tästä äärimmäinen esimerkki. Kauna, joka alkoi loukatusta egosta, muuttui vuosien valmisteluksi ja lopulta elinkautiseksi vankeudeksi.

Koston tarinat ovat ikivanhoja Homeroksen Iliaksesta elokuvien toimintaklassikoihin, mutta niiden ydin ja anatomia on sama: ihminen ei siedä voimattomuutta ja loukattu ego ottaa vallan. Moni alkaa rakentaa mielessään vastaiskua kokemansa vääryden kuittaamiseksi.

Lue myös: Punk ennen 80-lukua – nuorison kapinaa ja turhautuneisuutta

Osataan sitä Suomessakin

Kostosta ei tarvitse etsiä esimerkkejä vain maailmalta. Suomessakin poliisi on joutunut selvittämään useita rikoksia, joissa motiivina on ollut puhdas kosto. Joskus harkittu, joskus impulsiivinen ja joskus sosiaalisen median lietsoma.

Turku: väärään osoitteeseen mennyt kosto

Turun Majakkarannassa vuonna 2022 väkivaltaisen tapon yrityksen taustalla oli poliisin mukaan selkeä kostomotiivi. Nuoret miehet ajoivat paikalle puukkojen kanssa kostamaan aiempaa riitaa, mutta kohde osoittautui vääräksi.

Lahti: kostovideot kiusaajista

Hämeen poliisi varoitti syksyllä 2024 ilmiöstä, jossa alaikäiset nuoret järjestivät kosto-operaatioita koulukiusaajia vastaan. Videoita pahoinpitelyistä levitettiin TikTokissa ja Snapissa – osa teki senreilun pelin nimissä, osa someseuraajien painostuksesta.

Lahti: someryhmä, joka vaati väkivaltaa

Toisessa Lahden tapauksessa (2024) nuoret perustivat salaisen ryhmän, jossa jaettiin uhrin kuvia ja vaadittiin koston tekemistä. Kaikki osalliset olivat alle 15-vuotiaita.

Kemi: elinkautinen kosto

Vuonna 2002 Kemissä erittäin raa'alla tavalla tehty henkirikos sai hovioikeudessa motiivimerkinnäksi kosto. Tekijä tappoi yksityisasunnossa miehen, jonka uskoi olleen osallinen hänen veljensä kuolemaan. Hän vapautui vasta 2015.

Kun oikeus ei tunnu oikeudelta

Kostonhimosta puhuminen on vaikeaa, koska se on kielletty tunne, vaikka hyvin inhimillinen. Kosto on myöskin pelottava, koska se yhdistää tunteen ja väkivallan sekä sisältää viitteen tahallisesta vahingonteosta: koska sinä satutit minua, minä satutan takaisin.

Kostamista näkee periaatteessa kaikissa ikäluokissa ja jopa ihan harmaassa tavallisessa arjessa:

Jopa pikku lapset kostavat toisilleen hiekkalaatikolla taistellessaan leluista tai kavereiden huomiosta. Vanhainkodeissa mummot mittelöivät keskenään tai tönivät toisiaan kauppojen kassajonoissa.

Opiskelupaikassa kun joku saa himoitun harjoittelupaikan, hänestä levitellään ikäviä huhuja tai annetaan ymmärtää, että hän sai sen muilla avuin – tai häntä kielletään ryhmän WhatsApp-ryhmässä kertomasta julkisesti paikan saamisesta, eli hänen ilonsa evätään ihan kuin kostoksi onnistumisesta.

Yksi klassinen elävä esimerkki kostamisesta esiintyy keski-ikäisten parisuhteissa: ensin aviomies jää kiinni ruotsinlaivalla pettämisestä, joten pikku jouluissa pienissä siivuissa vaimo päättää sivaltaa takaisin.

Kostamista tekevät siis kaikki jossain vaiheessa elämäänsä, tavalla tai toisella.

Artikkelin pointti onkin kostamisessa, joka lyö pahasti yli ja johtaa vain huonompaan lopputulokseen kuin ennen sen toteuttamista.

Kostonhimoinen ihminen – pelottava ihminen

Kostonhimoisen ihmisen kanssa on myös hirveän vaikeaa tulla toimeen.

Eräs ihminen kertoi seurustelleensa miehen kanssa, joka halusi koko ajan pitää puntit tasan. Jos hän vahingossa kolautti miestä siivotessa harjalla, mies löi häntä kolme kertaa kovempaa takaisin ja elvisteli asialla.

Eräässä naisvaltaisessa kaveripiirissä ilmapiiriä hallitsi ihminen, joka kosti kaiken aikaa kuviteltuja tai todellisia loukkauksia. Kostojen kohteeksi valikoitui kaveripiiristä aina joku, joka oli tehnyt Kostajan mielestä jotain väärin. Vääryys saattoi olla puoli vuotta sitten huolimattomasti lauottu vitsi, treffit Tinder-matsin kanssa josta ei tiedotettu Kostajalle, onnistunut laihdutuskuuri tai flunssan vuoksi peruuntuneet Kostajan tuparit – syyt olivat niin monenkirjavia, ettei kukaan pysynyt perässä.

Kostaja iski takaisin aina arkaan paikkaan ja juuri silloin, kun kukaan ei odottanut sitä. Kostaja saattoi järjestää omat juhlat koston kohteen merkkipäivien päälle ja painostaa kaveripiiriä valitsemaan puolensa.

Kerran yksi kaveripiiriläinen perui treffit deitin kanssa mennäkseen kaupungille tavatakseen Kostajan. Hän saikin puolen tunnin turhan odottelun jälkeen soiton Kostajalta, joka kertoikin keksineensä muuta tekemistä ja "Tältä tuntuu oharit" -kuittauksen. Toinen kaveri jäi ilman kutsua synttäreille, ja kolmannesta leviteltiin hänen henkilökohtaisia asioitaan, koska hän pääsi performanssitaiteilijaksi festareille. Kostaja hajosi liitoksistaan lopulta, kun hänen kaavamainen käytöksensä valkeni kaveripiirille.

Kostonhalu siis pohjimmiltaan kumpuaa koetusta epäoikeudenmukaisuudesta, mutta kun mielipahansa kanavoi tekoihin, jäljelle jää vain uusi uhrien ketju.

Siksi asiantuntijat painottavat, ettei tärkeintä ole tuomita tunnetta, vaan laittaa energia asioista ylipääsemiseen ennen kuin ne etenevät teoiksi.

Tarve kostaa vähenee, kun ihminen tuntee tulleensa kuulluksi. Jos ei tule kuulluksi ja paha olo koetusta vääryydestä ohitetaan, halu tasata tilit voi nousta liian suureksi.