Seuralaisen vihdoin saavuttua, siirrymme varsinaiseen pöytään, josta avautuu hieno näkymä merelliseen Helsinkiin. Erittäin innokas ja pirteä tarjoilijaneito opastaa meitä listan läpi lähes kädestä pitäen ja kertoo koko menun rakenteen. Tänä iltana olen kuitenkin päättänyt luottaa keittiömestarin arviointikykyyn ja tilaamme kuuden ruokalajin maistelumenun. Alkuun saapuu lisää pintxoja, joista erityisen hyvä on pata negra -kroketti. Seuraava alkuruoka on vielä parempi – parsakeitto tonkapapujen ja meriravun kanssa maistuu suussa pitkään. Pääruokien tykitys alkaa turskalla, mustekalan ja porkkanakaviaarin säestämänä. Vaalea kala on paistettu sekunnilleen oikein: kypsyys on saavutettu, mutta liha ei ole muuttunut vielä kovaksi. Toisena pääruokana tulee vasikkaa kahdella tavalla, mahtavan tryffelivaahdon säestämänä. Olisin onnellisen valmis päättämän aterian jo tähän, mutta maistelemme toki vielä kaksi jälkiruokaa, jotka jatkavat samaa laadukkaan keittämisen linjaa kuin aiemmat annokset.
Keittiömestari heiluu itse esillä baarin yhteydessä olevassa pienessä avokeittiössä viimeistelemässä annoksia ja tuomassa samalla elävyyttä saliin. Vaikka La Cocinaa ei voi pitää helsinkiläisittäin halpana, pärjäisi se kansainvälisessä vertailussa hyvin hinta-laatusuhteellaan: Lontoossa tai Nykissä maksaisit samanlaisesta safkasta tuplat.
Kiitämme
- ruuan tasoa
- ystävällistä tarjoilua
Moitimme
- epämukavia tuoleja
- kenties kaupungin
kalleinta vettä
