Katajanokalla sijaitsevassa kausiruokaravintola LOBOssa ei tyydytä tuttuihin ja turvallisiin vaihtoehtoihin, vaan keittiö haastaa itsensä aina uudelleen vuodenajan kierron mukana vaihtuvan menun tiimoilta.
Ravintolan ytimessä on löytää syvempää yhteyttä ja ymmärrystä ruokaan, eikä tätä tavoitetta pysty toteuttamaan hellan ääressä. On siis astuttava ulos keittiöstä sinne, missä raaka-aineet kasvavat.
Pellon laidalla syntynyt menu
Siinä missä aiempi Lake & River -menu vei keittiömestari Felipe Moyan tiimeineen muun muassa pilkille Pyhäselän jäille, suuntautui tämänkertainen tutkimusmatka Länsi-Suomen maatiloille.
“Kävimme tutustumassa Turun seudulla useampiin maatiloihin, ja se avasi hyvin silmiä sille, kuinka vaikeaa hyvän ruoan tuottaminen oikein on. Vaatiiaivan valtavasti vaivannäköä ja panostamista alkaen kaikkien sääntöjen noudattamisesta”, Felipe Moya kertoo Citylle.
“Ruoan tuottaminen Suomessa ei ole pelkästään auringonpaistetta ja hopeareunuksia, vaan se voi olla myös lumisadetta toukokuussa.”
Reissun inspiraationa syntyi 10 ruokalajin Farm-kokonaisuus, joka vie syöjänsä maaseudun rauhaan ja kertoo oman tarinansa siitä, mistä ruoka oikein tulee.
“Reissu sai arvostamaan yhä enemmän tuottajia ja hyviä raaka-aineita, ja tämä menu on kunnianosoitus niille ihmisille, jotka tekevät sen mahdolliseksi.”
"Tätä olisi voinut syödä enemmänkin"
Uusi menu heijastaa maatilan vuodenkiertoa aina alkukauden herneistä ja tuoreista yrteistä auringon kypsyttämiin marjoihin ja vihanneksiin. LOBOlle tuttuun tyyliin tarjolla on vain yksi menu, jossa kauden parhaat raaka-aineet saavat rinnalleen muutamia edellisiltä kausilta säilöttyjä elementtejä.
LUE MYÖS: Uusi kausiruokaravintola Katajanokalle – tällainen on tuttujen tekijöiden LOBO: "Luova projekti"
Esimerkiksi alkupalan hauenmädillä ja suolatulla sitruunalla höystetty kyssäkaali on yhdistelmä, jossa edellisen menun järvet ja tämän kauden pellot puhuvat samaa kieltä.
Myös tomaattipiirakka on yksinkertaisuudessaan nerokas. Ohut ja rapea filotaikinapohja, täyteläinen vuohenjuusto ja pyhäbasilika on yhdistelmä, joka vain yksinkertaisesti toimii.
Niin toimii myös hitaasti haudutettu hanhenkoipi, joka sai tällä kertaa rinnalleen yllättäen päärynää ja villivalkosipulia. Jos menusta pitäisi nostaa annos ylitse muiden, se olisi tämä. Kuten pöytäseurueessa mainittiin; tätä olisi voinut syödä enemmänkin.
Kauneudellaan hurmaa puolestaan keväisen vihreä, saksanpähkinädumplingsilla höystetty vesikrassikulho.
Varsinaisen menun päättävät keväisillä herneillä ja pancetalla höystetty tagliatella-pasta sekä sateenkaariporukkanan kera tarjoiltu ankanrinta. Eli toisin sanoen nälkä ei todellakaan jää.
Jokainen yksityiskohta merkitsee
Rajoja monella tapaa rikkova LOBO poikkeaa monesta muusta ravintolasta myös siinä mielessä, että jälkiruoka ei kuulu automaattisesti kokonaisuuteen.
Makeannälän pääsee kuitenkin taltuttamaan tässä menussa ranskalaishenkisellä, chantilly-kermalla höystetyllä raparperipiirakalla. Uunituore kokonaisuus jättää lämpimän olon niin kehoon kuin mieleen.
LOBOssa jokainen annos sisältää pienen, mutta merkityksellisen viimeisen silauksen. Mehiläisen siitepöly ja seljankukan- ja ruusun terälehdet eivät ole vain koristeita, vaan kertovat isompaa tarinaa luonnon ja ihmisen yhteydestä.
Tässä ravintolassa saatkin enemmän irti, kun istut rauhassa alas ja annat itsesi nauttia tunnelmasta, tarinoista ja mauista kaikilla aisteilla.
