“Naisen paikka on just siellä, minne hän itse menee” – Hannan tie armeijaan kulki miesystävän jarrujen läpi

Suomessa puhutaan yhä enemmän siitä, miten naisia pitäisi saada lisää armeijaan. Varusmiesliiton puheenjohtaja on todennut, että on epäkohta, jos asepalvelus on käytännössä vain miesten velvollisuus. 

Käytännön tasolla moni varusmiespalvelukseen hakeutuva nainen kohtaa yhä jarruttelua, vähättelyä ja suoraa estelyä – usein juuri miesten itsensä taholta.

Lapsena ajatus heräsi – Hannan tarina varusmiestetriksestä 

Yksi naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen astuneista on Hanna, joka tiesi jo alakoulussa haluavansa inttiin.

Hanna ei osaa tarkkaan sanoa vuotta, jolloin ajatus armeijasta tuli ensimmäisen kerran mieleen. Hän muistaa kuitenkin, että se tapahtui jo alakoulussa.

“Jossain ala-asteella se on varmaan ensimmäisen kerran tullut mieleen”, hän kertoo.

Yläkoulussa ajatus ei enää ollut vain kaukainen haave. Hanna alkoi selvittää konkreettisesti, miten naisen vapaaehtoinen asepalvelus toimii: mistä hakupaperit saa, mihin ne toimitetaan ja millaisia määräaikoja pitää noudattaa.

“Kun ikä sitten tuli täyteen, tiesin jo, mistä saadaan mitäkin paperia ja mihin ne pitää lähettää”, Hanna sanoo.

Suunnitelma oli selvä. Hanna aikuistui, inttiin lähtö konkretisoi. Samaan aikaan alkanut parisuhde alkoi vakiintua, jolloin ilmeni, että ihan kaikki ympärillä olevat ihmiset eivät olleet Hannan valintaan valmiita.

Lue myös: Maailman ensimmäinen opetusnukke kätilöille oli kangasta ja nahkaa

“Pitääkö sun nyt mennä miesten keskelle?” – kumppani alkoi jarruttaa, ja Hanna luopui ajatuksesta. 

Silloinen kumppani oli ollut alusta asti tietoinen Hannan haaveesta, joten se ei ollut tullut yllätyksenä. Yllätyksenä tuli, että Hanna aikoi pitää sanansa. 

“Kyllä siitä puhuttiin. Kerroin, että tämä on jotain, mitä haluaisin tehdä. Alkuun asia olikin ihan ok”, Hanna muistelee.

Kun palvelukseenastumispäivä alkoi lähestyä, sävy muuttui. Kumppanin mielessä intti ei ollut neutraali ohimenevä elämänvaihe vaan uhka parisuhteelle.

“Siinä vaiheessa alkoi nihkeily. Kyseltiin, että pitääkö sinne nyt oikeasti mennä miesten keskelle ja mitä jos en odotakaan sua täällä.”

Nuori ja rakastunut Hanna teki ratkaisun, jota hän katuu edelleen. “Silloin jätin palvelukseen astumisen väliin. Se oli virhe, jota tuli kaduttua useampi vuosi.”

Ironiaa tilanteeseen toi se, että myöhemmin sama kumppani ilmoitti lähtevänsä itse ulkomaille rauhanturvaajaksi. Hannan mielipidettä ei siinä vaiheessa enää kysytty.

“Sanottiin käytännössä näin: ‘Mä ilmoitin, että voin lähteä rauhanturvaamaan ja sulla ei ole siihen mitään sanottavaa. Joko odotat täällä tai lähdetään erilleen’.”

Siinä missä Hannan oma asepalvelushaave oli aiemmin torpattu huolesta ja mustasukkaisuudesta, miehen lähtö oli esitetty itsestään selvänä.

Toinen mahdollisuus: määräys tammikuulle 2011 ja päätös olla sinkkuna

Hanna erosi. Ensimmäinen kierros hakea varusmiespalvelukseen oli kuivunut kasaan vastustuksen vuoksi ja pakkaa sekoitti kumppanin alituinen poissaolo. Eron jälkeen silmät aukesivat ja Hanna joutui nokittain oman itsensä kanssa. Vaikka ensimmäinen tilaisuus oli mennyt ohi, niin haave ei ollut kadonnut mihinkään. Lopulta Hanna haki uudestaan ja sai palvelukseenastumismääräyksen tammikuulle 2011.

“Se fiilis, kun posti toi palvelukseenastumismääräyksen, oli aika uskomaton. Olin osittain jopa pelännyt, ettei sitä jostain syystä koskaan tulisikaan”, hän kertoo.

Lue myös: Kitty Schmidt – madame, joka hymyili SS-upseereille ja kaatoi heille lisää shampanjaa

Tällä kertaa kaikki loksahti kohdalleen: paikka ja ajankohta olivat juuri sitä, mitä Hanna oli toivonut. Ajatus siitä, että joku ulkopuolinen voisi taas heiluttaa päätöstä, ei enää houkutellut.

“Parisuhdestatus oli palveluksen alkaessa sinkku, ja sellaisena halusin sen myös pitää, koska en siinä kaivannut ylimääräistä ‘vinkumista’ keneltäkään.”

Lähipiiri suhtautui nyt myönteisesti. Moni oli vain odottanut, milloin palvelus viimein toteutuu. Jälkikäteen Hanna on kuitenkin saanut kuulla kommentteja siitä, että vuoden olisi voinut käyttää jotenkin paremmin – ilman, että kukaan osaa perustella, miten.

“Usein kun kysyi, että miten se sitten olisi pitänyt käyttää, vastausta ei tullut ollenkaan tai se oli tasoa "no paremmin"”, hän tiivistää.

“Siellä on vastassa poikasia, joiden miehuus vähän huojuu”

Kun Hannaa pyytää kertomaan, mitä hän sanoisi naiselle, joka pohtii asepalvelusta, vastaus tulee nopeasti.

“Saako tähän vastata niin rumasti kuin ensimmäisenä tulee mieleen?” hän naurahtaa, ja jatkaa sitten vakavammin.

“Siellä on vastassa oikeasti poikasia, joiden oma minuus ja miehuus on vielä aika pieni ja heikko. Se vähän huojuu, kun naiset suorittaa samoja asioita kuin he.”

Hanna ei silti kehottaisi ketään jättämään hakematta. Päinvastoin.

“Sanoisin, että palvelukseen vaan. Sieltä saa sellaisia kokemuksia ja oppeja, joita ei vain muualta tule koskaan saamaan. Vähän pitää olla paksua nahkaa mukana, ettei joka asiasta ala nikottelemaan, mutta kaikkea ei saa eikä pidä sulattaa.”

Hänen mielestään tärkeintä on muistaa, että kukaan muu ei määrittele, missä naisen kuuluu olla.

“Naisen paikka on just siellä, missä nainen haluaa sen olevan – ei siellä, missä joku muu haluaa sen olevan.”

"Ei olla enää maailmassa, jossa miehet suojelee ja naiset hoivaa”

Hanna sanoo suoraan, ettei jaksa enää kuunnella miesten puhetta siitä, etteivät naiset kuulu armeijaan. Hänen mielestään asenne kertoo usein enemmän puhujasta kuin naisista.

“Ei olla enää sellaisessa maailmassa, jossa miehet suojelee ja naiset hoivaa. Jos intin käynyt nainen pelottaa, niin ehkä kannattaa ensin kurkistaa itseensä ja miettiä, miksi niin on”, hän sanoo.

“Oman itsensä kanssa varma mies ei tarvitse vähätellä intin käyneitä naisia. Päinvastoin.”

Lue myös: Vauvojen kuolleisuus nousi Yhdysvalloissa Roe v. Wade -käänteen jälkeen

Reserviläisenä Hanna on nähnyt käytännössä, että todellisissa tilanteissa sukupuoli ei merkitse. “Oman reserviläiskokemuksen mukaan aktiivisessa porukassa ei ole väliä, onko vieressä seisovalla munat sarjoissa vai jalkojen välissä. Eniten merkitsee se, mitä kukin osaa ja mitä osaamista porukka tarvitsee. Sukupuoli ei tuo arvoa, osaaminen tuo.”

Ristiriita: naiset “halutaan” armeijaan – mutta heidän tiellään seisoo yhä miesten asenteita

Varusmiesliitto ja Puolustusvoimat puhuvat naisten asepalveluksesta mielellään mahdollisuutena. Liiton puheenjohtaja on kuvannut epäkohtana sitä, jos asepalvelus on tosiasiassa vain miesten oikeus, ja peräänkuuluttanut tätä epätasapainoa korjaavia ratkaisuja.

Lue myös: Pohjois-Korean entinen valtionpäämies Kim Yong Nam on kuollut 97-vuotiaana

Hannan tarina tuo esiin toisen puolen todellisuudesta. Vaikka järjestelmät sallivat naiset armeijassa, käytännössä heidän eteensä kasautuu miesten asenteita: kumppaneita, jotka jarruttavat ja uhkailevat erolla, tuttavia, jotka vähättelevät vuoden mittaista palvelusta, ja varusmieskavereita, joiden oma miehuuden tunne horjahtaa, kun nainen tekee samat asiat yhtä hyvin tai paremmin.

Hanna ei silti suostu siihen, että tämä olisi syy pysyä poissa. Hänen viestinsä seuraavalle sukupolvelle on yhtä aikaa realismia ja rohkaisua: helpolla ei aina pääse, mutta jos halu on aito, oikea paikka löytyy.

“Palvelus ei ole kaikille, mutta sen pitää olla mahdollinen ihan jokaiselle, joka sitä oikeasti haluaa – sukupuolesta riippumatta”, hän kiteyttää.