Pahoittelut jo etukäteen. Tämä teksti saattaa triggeröidä sekä pick me -tytöt, heidän fanikerhonsa että ne, jotka väittävät olevansa immuuneja koko ilmiölle.
Muistatko vanhan sanonnan nainen on naiselle susi?
Se kuulosti vielä jokin aika sitten takavuosien viisastelulta, mutta TikTok ja Instagram ovat tehneet sille jatko-osan: susilauma on palannut – mutta nyt sillä on miesyleisö livestreamissa. Pick me -tyttö on kuin suden ja performanssitaiteilijan hybridi: hän ulvoo, mutta vain silloin kun se kerää tykkäyksiä.
Lue myös: "Vanhimman tyttären oireyhtymä" saa tukea tieteestä
Ikivanha ilmiö uudelleen puettuna
Pick me -ilmiö tiivistyy siihen, että tyttö tai nainen haluaa erottautua muista naisista esittämällä itsensä jotakuinkin parempana versiona: yhtenä, joka viihtyy miesten seurassa, ei aiheuta draamaa ja on muka täysin vailla kiinnostusta niihin asioihin, joihin muut naiset kuulemma hairahtuvat.
Hän ei uhkaa vallitsevia rakenteita; hän vahvistaa niitä hymyilemällä kauniisti ja kiittämällä mahdollisuudesta olla erilainen – mutta vain sopivalla tavalla erilainen.
Lue myös: Tiktokin petospartiot - somelynkkauksen pikakurssi
Ja sitten se väite, joka saa lukijat kiehumaan tavalla, jonka vain suomalaiseen verkkokeskusteluun kasvanut sydän tunnistaa: pick me -kulttuuri on suomalaisen naisvihan kansallisurheilulaji.
Ajatus on tietysti liioiteltu, mutta juuri siksi niin herkullinen. Suomi rakastaa kahvia, saunaa ja vähättelyä – ja pick me -ilmiö tarjoaa tästä viimeisestä suorastaan erikoisversioidun mallin. On vaikea olla miettimättä, kuinka moni meistä on joskus tullut kuiskailleeksi, ehkä vähän vinoillen:
“Mä en oikeastaan tule toimeen muiden naisten kanssa, ne on niin hankalia.”
Kun tämän sanoo ääneen, osa lukijoista kiristää leukojaan, osa miettii, onko syyllistynyt samaan.
Herttaista oikuttelua?
Pick me -kulttuuri ärsyttää, koska se on susilaumaa naamioituna herttaiseen itsenäisyyteen.
Pick me -tyttö ei hyökkää, vaan hymyilee niin makeasti, että sen takaa paljastuu täsmälleen yhtä terävä komentoketju kuin perinteisessä naisvihassa.
Lue myös: Miksi kutsumme nykyään jokaista exää narsistiksi?
Hän vähättelee naisia, romantisoi stereotyyppejä ja rakentaa identiteettinsä sille, mitä miehet oletetusti arvostavat. Hän voi olla yhtä aikaa sekä “yksi jätkistä” että nainen, joka nyökkää hyväksyvästi miesten puheille siitä, miten “muut naiset ovat niin hankalia”.
Se on kuin sanoisi: feminismi on ihan kiva juttu, mutta sen voi jättää muille.
Voiko tästä päätellä mitään
Onko nainen siis yhä naiselle susi? Ei välttämättä.
Mutta pick me -tyttö on varmasti se, joka ulvoo kovimpaan ääneen. Ärsytys ei synny siitä, että hän olisi paha tai tuomittava, vaan siitä, että ilmiö muistuttaa, miten tehokkaasti patriarkaatti pystyy käyttämään naisia omien ihanteidensa mainoskasvoina.
Pick me -käytös on lopulta selviytymisstrategia, ei julistus. Se on epävarmuuden ja hyväksynnän kaipuun sekoitus, joka vain sattuu näkyvään tavalla, joka nostaa verenpainetta.
Ja ehkä juuri siksi tästä susilaumasta voi vielä kehkeytyä siskous, mutta ensin on tunnustettava, että lauma on olemassa – eikä se lauma synny sillä, että teeskennellään olevansa vain yksi jätkistä ja halveksutaan oman sukupuolen edustajia.