Pettymyksen politiikka
2010-luvun puolivälissä moni suomalainen alkoi kokea, ettei perinteinen politiikka enää vastannut arjen huolia. Talous, maahanmuutto, ilmasto, arvojen muutos – aiheita riitti, mutta keskustelun sävy kiristyi.
Osa koki jäävänsä ilman ääntä, ja pettymys kanavoitui ensin puolueisiin, sitten liikkeisiin ja lopulta verkossa toimiviin yhteisöihin.
Vuosina 2015–2018 poliittinen ilmapiiri muuttui nopeasti: pakolaiskriisi, some-alustojen kasvu ja perinteisen median paine loivat tilaa liikkeille, jotka tarjosivat yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin.
Monelle kyse ei ollut ideologiasta, vaan tunteesta ja halusta tulla kuulluksi. Kun kokemus kuulumattomuudesta kasvoi, radikaalimmat viestit alkoivat tuntua uskottavilta.
Kuplautumisen anatomia – mitä verkko tekee meille
Aalto-yliopiston ja Cambridgen tutkijat ovat kuvanneet ilmiötä nimellä massapolarisaatio.
Tutkimuksen mukaan mielipiteet eivät jakaudu vain sisällön, vaan verkostojen rakenteen mukaan: ensin eriytyvät poliittiset eliitit, sitten heidän seuraajansa. Näin syntyy nk- kaksoiskupla:
1. eliitti keskustelee keskenään
2. massa seuraa samoja aiheita ja viholliskuvia omissa yhteisöissään.
Algoritmit palkitsevat jyrkkyyden.
Mitä voimakkaampi mielipide, sitä enemmän näkyvyyttä se saa – ja sitä todennäköisemmin se leviää edelleen. Äärimmäiset näkemykset voivat näin saada kohtuuttoman suuren painoarvon, vaikka todellinen kannatus olisi pieni.
City ei kannata rasismia, joten lainattu teksti on pelkästään viitteellinen ja kertoo nykyhetken raadollisuudesta kaiken tarpeellisen.
Sosiaalinen media tekee tästä ilmiöstä yhteisöllisen. Kun tykkäykset, jaot ja seuraajat mittaavat hyväksyntää, ryhmäidentiteetti vahvistuu. Eri mieltä oleminen ei enää tarkoita keskustelua, vaan uhkaa kuulumiselle.
Kun yhteys katkeaa
Kun eri kuplien väliltä katoaa yhteys, keskustelusta tulee helposti mustavalkoista.
Tutkijat puhuvat sillanrakentajista – ihmisistä, jotka kykenevät liikkumaan kuplien välillä. He ovat usein opettajia, toimittajia, paikallisia vaikuttajia tai tavallisia somen käyttäjiä, jotka uskaltavat kuunnella muitakin kuin omaa ryhmäänsä.
Suomessa sillanrakentajien rooli on vaikea. Somekeskustelu on usein aggressiivista, ja moni maltillinen ääni vetäytyy sen alta.
Kun sovittelijat vaikenevat, keskustelun tila jää niille, jotka eivät epäröi huutaa.
Sillanrakentajien tukeminen voisi olla avain yhteyden palauttamiseen. Se voi tarkoittaa parempaa mediakasvatusta, algoritmien läpinäkyvyyttä tai yksinkertaisesti rohkeutta pysyä keskustelussa silloinkin, kun se käy epämiellyttäväksi.
Analyysin pohjana
Tämä artikkeli pohjautuu Aalto-yliopiston ja Cambridgen yliopiston tutkimuksiin poliittisesta ja sosiaalisesta polarisaatiosta (mm. Anatomy of Elite and Mass Polarization in Social Networks), sekä kotimaisiin analyyseihin sosiaalisen median vaikutuksista julkiseen keskusteluun.
Kirjoituksen tarkoituksena on ymmärtää, miten pettymys, verkostot ja algoritmit muovaavat suomalaista keskustelukulttuuria, eikä osoittaa syyllisiä, vaan etsiä syitä ja ratkaisuja. Ehkä tärkein kysymys ei ole, kuka on oikeassa, vaan kuka on vielä valmis puhumaan toisen kanssa.