Vanhimpana sisaruksena kasvaminen tuo mukanaan omanlaisensa roolin perheessä. Vastuu, odotukset ja velvollisuudet kasaantuvat usein sille, joka syntyy ensimmäisenä. Erityisesti vanhimmat tyttäret kertovat, että heidän asemansa on ollut paljon enemmän kuin pelkkä sisaruus – se on ollut kuin toinen vanhemmuus.
"Toinen äiti" jo lapsena
Tuore tutkimus Kalifornian yliopistolta viittaa siihen, että vanhimman tyttären varhaiseen kypsymiseen voi liittyä myös biologisia tekijöitä. Tutkijat havaitsivat yhteyden äitien raskaudenaikaisen stressin ja esikoistyttärien nopeamman sosiaalisen kypsymisen välillä.
Psykologian apulaisprofessori Jennifer Hahn-Holbrook selittää, että varhaiset merkit lisämunuaispuberteetista voivat liittyä siihen, että tyttö kypsyy henkisesti aiemmin ja on näin valmis tukemaan äitiä nuorempien sisarusten hoidossa.
”Se antaa äidille aikaisemmin ‘apulaisen pesässä’, joka auttaa selviytymään vaikeissa olosuhteissa”, hän toteaa.
Isosiskous alkaa jo kohdussa
Tutkimus liittyy laajempaan käsitteeseen nimeltä "sikiön ohjelmointi", jonka mukaan äidin raskaudenaikaiset kokemukset voivat vaikuttaa pitkälle lapsen kehitykseen.
Antropologi Molly Fox kuvaa ilmiötä näin:
”Kun olet vielä sikiö äitisi kohdussa, saat vihjeitä siitä, millainen maailma tulee olemaan, ja kehosi voi mukautua niihin odotettuihin olosuhteisiin.”
Näin ollen esikoistytär voi kehittyä henkisesti nopeammin ympäristön vaatimusten vuoksi – ja tämä voi luoda perustan hänen suhteelleen äitiinsä ja perheeseen.
Mielenkiintoista on, että ilmiötä ei havaittu vanhimmilla pojilla. Tutkijat arvelevat syyksi sen, että tytöt osallistuvat useammin käytännön lastenhoitoon kuin pojat.
Isosiskous on myös supervoima
Vaikka varhainen vastuu voi tuntua taakalta, tutkimukset osoittavat myös etuja.
Vanhimmat tyttäret menestyvät usein opinnoissa ja työelämässä, ja he ovat todennäköisemmin johtotehtävissä. Jo varhain opitut organisointitaidot ja vastuunkanto näkyvät läpi elämän.
Toisaalta monelle esikoiselle äitisuhde rakentuu epäsymmetriseksi: äiti ja tytär jakavat vastuuta, mutta läheisyys voi kärsiä, jos lapsi kokee joutuneensa liian varhain ”pieneksi aikuiseksi”. Tämä voi heijastua myös myöhempään tunne-elämään ja tapaan huolehtia muista – joskus omien tarpeiden kustannuksella.
Lähde: Huffpost