Kolmekymppiset Otto ja Jorma teroittavat varmoin liikkein japanilaisia veitsiään keraamisilla puikoilla Helsingin keskustassa sijaitsevan asunnon keittiössä. Muutaman tunnin kuluttua saapuvat loput illallisvieraat, kolme heidän pitkäaikaista ystäväänsä. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että muovisella leikkuulaudalla keittiön työtasolla leikkaamista odottavat lihakimpaleet eivät ole lähimarketista haettua nautaa, eivätkä edes jänistä. Illan teemana on nimittäin merinisäkkäät, ja menu koostuu delfiinicarpacciosta, liekitetyistä valaspihveistä sekä hyljestroganoffista.
”Delfiini maistuu lähinnä raa”alta jänikseltä. Sen kanssa on tarkoitus tarjoilla paahdettuja pinjansiemeniä, kirsikkatomaatteja, villirucolaa sekä parmesaanilastuja”, Jorma kertoo käännellessään tummaa lihaa käsissään.
”Hyvää tästä tulee.”
Jorma ja Otto kuuluvat ystäväpiiriin, jossa metsästys sekä eksoottiset ruuat ovat osa elämäntyyliä. Riista päätyykin useimmiten pataan itse ammutun laukauksen kaatamana.
Otto leikkaa tottuneen näköisenä valaasta reilun kokoisia pihvejä. Liha on peräisin yhdestä niistä kolmestakymmenestä lahtivalaasta, jotka Islannissa on tapettu sen jälkeen kun maa päätti aloittaa viime vuonna tieteellisen pyynnin parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Myös valkokuvedelfiini sekä hylje ovat islanninmatkan tuliaisia. Täysin laillisia nekin.
Toisinaan poikien kulinaristiset halut sekä metsästyslainsäädäntö eivät kuitenkaan osu täysin yhteen. Silloin metsästysvaisto voittaa, ja eläin päätyy pakkaseen kaikessa hiljaisuudessa.
”Esimerkiksi kyhmyjoutsenen metsästys tulisi vapauttaa. Ne ovat väkivaltaisia paskoja, jotka eivät kunnioita tippaakaan muita eläimiä”, Otto luennoi kuoriessaan perunoita.
”Joutsen on aikuisten hanhi.”
Muutama kesä sitten kavereiden lautasille päätyikin joutsen. Kalareissulla veneen viereen sattunut kyhmyjoutsen herätti kundeissa metsästysvietin, ja yksi heistä loikkasi venäläisellä pistimellä aseistautuneena veteen joutsenen kimppuun. Vastaan räpiköivä lintu kiskottiin miehissä veneeseen, ja siltä leikattiin pää irti.
”Se oli yksi hienoimmista päivistä elämässäni”, kertoo paikalle juuri saapunut Santtu, 35, jonka saaliiksi joutsen merkittiin.
”Sydän me keitettiin valkoviinissä, ja lopusta teimme rosvopaistin.”
[BOXSTORY 294]
TJEU
Safari Club International on 47 000 jäsenen suurriistanmetsäjien kansainvälinen yhdistys, joka pohjautuu eri sisärinkien ympärille. Esimerkiksi timanttitason Afrikan suurriistanmetsästäjien rinkiin päästäkseen täytyy jäsenen kaataa 80 eri eläinlajia Afrikasta.
CITES (the Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) on valtioiden välinen sopimus, jonka tarkoitus on suojella uhanalaisia lajeja kaupalliselta pyynniltä. Lajit on luokiteltu kolmeen luokkaan niiden uhanalaisuuden mukaan.
[/BOXSTORY]
Santtu ei ollut salametsällä ensimmäistä kertaa. Eräs Lappiin suuntautunut metsästysreissu, jossa ei ollut näkynyt pariin päivään linnun lintua, muuttui porosafariksi. 15 lippaallisella aliäänipatruunoita varustettu Remington .22 yskähti muutaman kerran, ja tulilinjalle toikkaroinut poro päätyi maasturin takakonttiin. Kiinni jäämisestä olisi seurannut metsästysrikoksesta sekä laittoman saaliin kätkemisestä tulevien rapsujen sekä aseen ja saaliin menettämisen lisäksi paljon ikävämpiä seuraamuksia:
”Henkihän siinä olisi voinut mennä, jos omistaja olisi sattunut paikalle.”
Samaisen maasturin puskurilla on myös koukattu tienvierustalla hortoillut poro iltapalaksi.
Padassa poriseva hyljepata on pitkän ja huolellisen työn tulos. Hyljettä nyljettäessä on nimittäin varottava traanimyrkytystä, kivuliasta seurausta huolimattomasta veitsenkäsittelystä. Tarkat ohjeet on hankittu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta. Kaverukset alkavat keskustella hylkeenpyynnistä, jota he pitävät erittäin haastavana lajina, sillä hyljettä on aina osuttava päähän, ettei se raahaudu veteen ja uppoa sinne. Hukkaan ei mene pelkästään patruunan hinta, vaan myös eläimen henki.
”Kuutit ovat siitä helpompia, että niitä voi ampua suoraan veteen. Kuollutkin kuutti nimittäin kelluu”, Otto opettaa.
Hänellä on metsästysretkistä muistona norpannahasta tehty takki.
Vieraat saapuvat ja alkudrinkit nautittuaan käyvät pöytään. Delfiinicarpaccio on kauniisti katettu, ja sen kanssa nautitaan täyteläistä ja hennon tervaista crianzaa. Taustalla soi Iron Maidenin Rock in Rio -levy. Delfiini on joillekin vieraista uusi tuttavuus, ja pian huoneen täyttää iloinen puheensorina. Makuja vertaillaan, ja omia suosikkeja puolustetaan:
”Mäyrä maistuu majavalle”, joku toteaa.
”Majava on hyvää!” toinen innostuu.
”Entäs nuotiolla kepin nokassa grillattu hylkeen räpylä!” kolmas puolestaan ehdottaa.
Nopeasti käy selväksi, että kaveripiiri on maistanut lähes kaikkia joten kuten syömäkelpoiseksi kuviteltavia kotimaisia riistaeläimiä, sekä lukuisia sellaisia, joiden pitäisi lain mukaan vipeltää metsässä vapaina. Valaspihvien, mustajuurigratiinin, balsamicopapujen sekä duchesseperunoiden saapuessa pöytään on keskustelu kääntynyt elämän kulinaristisiin tähtihetkiin.
”Hanhenmaksalla täytetty karhunkäpälä vanhaan venäläiseen tyyliin.”
”Metson sisäfile. Raakana, vähän suolaa ja pippuria.”
”Muutenkin riista pitäisi syödä aina kun mahdollista raakana.”
”Oletko maistanut hirven maksaa raakana? Aika rajua kamaa.”
Aterian varsinaisena pièce de résistancena tarjoiltava hyljestroganoff osoittautuu kaikkien mielestä erinomaisen onnistuneeksi. Raakana palalta näivettynyttä kaarnaa näyttänyt liha on hautunut tarpeeksi pitkään, ja hylkeelle ominainen vieno kalanmaku on juuri oikean vahvuinen. Mustikkapiirakan ja Möwarin kohdalla kertoo Jorma Perun-matkastaan, jossa pääsi maistamaan karvoineen päivineen grillattua marsua.
”Se maistui lähinnä kaniinilta.”
Syksyllä Otolla taas on edessä matka safarille Botswanaan. Afrikan matka on jo elämän neljäs, mutta tällä kertaa tähtäimessä on norsu.
”Exportable trophy bullin, eli komean urosnorsun, jolla on CITES-luvat kunnossa, saa ampua Zimbabwessa noin 8 000 dollarilla. Botswanassa siitä saa pulittaa jo 30 000. Siihen sitten matkat ja parin viikon safarit päälle”, Otto kuvailee norsunkaadon kustannuksia.
Norsua on tullut jo toki maistettua. Kylmän oluen kanssa norsuchipsit ovat kuulemma maittavia. Haaveena on kaataa norsu 110-paunaisella taljajousella.
”Vaikeinta on päästä tarpeeksi lähelle ja osua oikeasta kulmasta. Nuolen pitäisi sujahtaa kainalokuopasta, kylkiluiden välistä sisään, että se tappaa eikä pelkästään suututa. Kun ronsu on saatu hengiltä, neekerit pilkkoo sulle kirveellä ne osat, jotka haluat ottaa muistoksi. Syöksyhampaat nyt tietenkin. Jaloista saa baarituolit tai näyttävän paperikorin.”
Artikkelissa esiintyvien ihmisten nimet on vaihdettu.
Salametsästys Suomessa
Suomen lain mukaan 15 vuotta täyttänyt voi hankkia aseenkantoluvan metsästystä varten. Metsästyskortin saadakseen ei välttämättä tarvita aseen kanssa erillisiä testejä tai kokeita. Suomessa on metsästyskortin suorittaneita vajaa 300 000, joista suurin osa on 40″60-vuotiaita miehiä. Suosituin riistaeläin on metsäjänis, jota kaadetaan puolisen miljoonaa eläintä vuodessa. Hirviä ja niiden vasoja päätyy pataan joitakin kymmeniä tuhansia.
Salametsästyksestä rangaistaan Suomen rikoslaissa sakoilla tai enintään kahden vuoden vankeusrangaistuksella. Vuosittain poliisin tietoon tulevien 500″600 tapauksen arvioidaan vastaavan vajaata kymmenesosaa kaikista metsästysrikoksista ja -rikkomuksista. Metsästysrikoksesta tuomitaan vuosittain noin 40 ihmistä, joista pieni osa ehdottomaan vankeuteen.
Rauhoitetun eläimen tappaminen on luonnonsuojelurikos, josta joutuu tuomion lisäksi maksamaan korvauksen. Esimerkiksi kyhmyjoutsenen tappamisesta seuraa 589 euron lasku, sakko- tai vankeusrangaistus sekä rikoksentekovälineen menettäminen valtiolle.
Karhuja salametsästäjät tappavat vuodessa kymmeniä ja hirviä muutamia tuhansia. Lisäksi surmataan ilveksiä, joiden lihaa myydään purkitettuna. Suhteessa kantaan eniten kaadetaan susia sekä ahmoja, jotka ovat erittäin uhanalaisia eläimiä. Susia on Suomessa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan 276″330 yksilöä, ahmoja taas 120″140. Suurriistaa tuhotaan ampumalla, myrkyttämällä sekä loukuilla, mutta joidenkin poromiesten suosima urheilulaji on moottorikelkalla elukan päältä ajaminen.
Suunnitelmallisen salametsästyksen lisäksi on melko tavallista, että kaatokiintiöitä ylitetään tai sattumalta jyvän ja hahlon linjalle sattuneita eläimiä ammutaan vääräntyyppisillä aseilla. Osa salametsästyksestä on kuitenkin täysin ammattimaista, ja lihat toimitetaan esimerkiksi Helsingin ravintoloihin. Metsästysrikosten selvittämistä vaikeuttaa metsästäjien hyvä veli -henki. Poliisille ei ole tapana vasikoida.
Salametsästys Ulkomailla
Salametsästys on kasvussa oleva erittäin kannattava rikollisuuden muoto. Maailman luonnonsäätiö WWF arvioi lainvastaisesti hankittujen eläintuotteiden kokonaisarvoksi vuosittain noin 20 miljardia euroa. Useat uhanalaiset eläimet ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon salametsästyksen takia.
Afrikannorsu on suurin maalla elävä nisäkäs, jota on jäljellä WWFn arvion mukaan 500 000 ”700 000 yksilöä, joista vuosittain ammutaan yli 20 000. Todella merkittäviä norsukantoja löytyy vain eteläisen Afrikan suojelualueilta, joissa kannat tosin ovat monien metsästäjien mukaan jo ylitiheitä, aiheuttaen nälkäkuolemia norsuille. Pimeillä markkinoilla laadukkaan afrikannorsunluun kilohinta on noin 600 euroa. Afrikannorsu kuuluu leijonan, sarvikuonon, puhvelin sekä leopardin lisäksi ns. Big Five -eläimiin, joiden kaikkien ampumista monet pitävät suuren valkoisen metsästäjän mittana. Norsua saa laillisesti metsästää useassa Afrikan maassa, kunhan fyrkkaa löytyy.
[BOXSTORY 294]
Oikolukija
Animalian toiminnanjohtaja Kati Pulli esiluki artikkelin
”Ikävä kyllä en ole edes yllättynyt haastateltavien kommenteista. Metsästykseen liittyvistä rikoksista kuulee melko usein. Olisi tarpeellista, että niin viranomaiset kuin lakia noudattavat metsästäjät pyrkisivät vaikenemisen sijaan metsästysrikosten pois kitkemiseen huomattavasti entistä tehokkaammin. Artikkelissa haastatelluista miehistä tulevat lähinnä mieleen uhmaikäiset pikkupojat. En oikein tiedä miten suhtautua, kun 35-vuotias mies mainitsee elämänsä kohokohdaksi hetken, jolloin tappoi paljon itseään pienemmän linnun. Ei kai siinä ainakaan ylpeiltävää ole. Niin provosoivia kuin haastateltavien kommentit ovatkin, täytyy silti todeta, että se lähimarketin hyllylle päätynyt tehotuotettu eläin on useimmiten kokenut salametsästystä huomattavasti ikävämmän kohtalon.”
[/BOXSTORY]
Intiantiikeri on runsaslukuisin tiikerilaji, mutta niitä elää luonnossa enää 3 100 – 4 500 yksilöä. Tiikerin metsästämistä pidetään erityisen vaikeana ja vaarallisena, joten itse ammuttu tiikerintalja olohuoneen lattialla säilyy monen metsästäjän elinikäisenä unelmana. Sekä Kiinassa että Malesiassa on tiikerien suojelualueiden lähellä sijaitsevissa ravintoloissa myyty tiikerinlihaa turisteille. Myös tiikerinluu on kysyttyä tavaraa, varsinkin Kiinassa, jossa sitä jauhetaan viinin sekaan potenssin lisäämiseksi. Tiikerinluun kilohinta vaihtelee 400 – 1 300 euron välillä. Intiantiikerin poikasen viiksineen päivineen saa muutamalla tuhannella eurolla.
Vuorigorilla on erittäin uhanalainen gorilla beringein alalaji, joita on elossa enää vain noin 700 kappaletta Ugandan, Ruandan sekä Kongon demokraattisen tasavallan vuoristoissa. Vuorigorillaa ei juurikaan syödä, vaan niitä metsästetään lähinnä turkkien, päiden, käsien ja jalkojen takia, joista tehdyistä taide-esineistä keräilijät ovat valmiita maksamaan sievoisia summia. Vuorigorillan poikasen voi ostaa lemmikiksi muutamalla tuhannella eurolla. Alueella liikkuu myös paljon automaattiaseilla varustettuja sissijoukkoja, jotka pitävät vuorigorilloja elävinä maalitauluina. Läntistä tasankogorillaa jaagataan taas paljon sen lihan vuoksi, joka päätyy afrikkalaisille toreille tai Pariisin, Chicagon ja Toronton pimeille lihamarkkinoille. Gorillan liha maksaa 2 – 200 euroa kilolta, ostopaikasta ja lihan laadusta riippuen. Sen uskotaan antavan syöjälleen gorillan voimat.
Merikilpikonna on kokonsa ja kömpelyytensä puolesta varsin helposti metsästettävissä, ja kaikki seitsemän merikilpikonnalajia ovatkin uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa säätelevän CITES-sopimuksen listoilla liitteessä 1, eli niiden kansainvälinen kauppa on kielletty yli 140:ssä sopimuksessa mukana olevassa maassa. Keittojen kuninkaana pidetty kilpikonnaliemi valmistetaan perinteisten ohjeiden mukaisesti liemikilpikonnasta, joita on jäljellä muutamia satoja tuhansia. Latinalaisessa Amerikassa niiden munia taas pidetään sukupuoliviettiä kiihottavina. Karettikilpikonnia, joita on jäljellä enää joitain kymmeniä tuhansia, pyydystetään kilpiensä takia, joista tehdään Aasian markkinoille kauniita koruja ja kampoja, jotka voivat maksaa toista tuhatta euroa kappaleelta.
